Japanilaista taittelua - Japanese folded patchwork

Aikaa sitten Tilkkutexistä lähti mukaan japanilaisia taitteluita sisältävä tilkkutyökirja, joka on tähän asti palvellut katselukirjana ja iltalukemisena sängyn vieressä. Kesäkurssin töitä miettiessä tuli oiva tilaisuus kokeilla yhtä kirjan perusmallia myös käytännössä, joten panin kassiprojektin vireille - nähtäväksi jää, onko oppilaille aikanaan näytteillä valmis tuotos vai pelkkä blokkikasa. Jos projektin ompelee tarkalleen ohjeen mukaisesti, malli valmistetaan käsin ommellen. On taas vain ainakin kymmenen rautaa tulessa yhtä aikaa...

Valitsemaani malliin tarvitaan 52 blokkia - kuinka ollakaan, Norjasta aikoinaan ostamaani kangasta oli tasan sen verran, että sain tarvittavat 15 cm ympyrät siitä juuri ja juuri leikattua. Ympyräleikkurille tuli jo toistamiseen käyttöä lyhyen ajan sisällä, joten se hankinta ei ole ollut turha. Leikkaamisen helpottamiseksi tärkkäsin kankaan, ja sitten vain pyörittelin ympyrät suuremmitta ongelmitta.

Ympyröiden reunoihin ommellaan harsinlanka, jonka avulla kangas on helppo kiristää muotoon 13 cm suuruisen pahviympyrän ympärille. Lankaan kannattaa siis tehdä kunnon solmu, ettei se kiristysvaiheessa luiskahda kankaan läpi. Harsinpistot tein melko lyhyiksi, jotta reuna muotoutuu pyöreän pahvin ympärille siististi.

Pahvi on päällystetty alumiinifoliolla tehostamaan silittämistä.

Kiristyslangan voisi toki kiristää langan molemmista päistä, mutta minusta oli helpompaa kiristää se vetämällä vain toisesta päästä, kun samalla painoin pahvia silitysalustaa vasten.  Sitten käänsin ympyrän ympäri oikea puoli päälle päin ja vedin rypytyslangan pään ympyrän ali, jolloin se pysyi hyvin kiristyneenä.

Suihkautin kankaalle taas tärkkiä ja silitin ympyrän huolellisesti. Annoin ympyrän jäähtyä hetken ennen kuin sujautin ympyräpahvin pois kiristyslankaa hiukan löystyttäen. Huom! Alumiinfolio tietenkin kuumenee silitettäessä, siihen niksi perustuu!

Kun pahviympyrä oli poissa, kiristin langan varovasti takaisin ja prässäsin ympyrän vielä nurjalta. Ja vielä kerran käänsin sen toisin päin, höyrytin hetken oikeaa puolta, pistin höyryn pois päältä ja silitin kuivaksi. Lopputulos oli hyvin teräväreunainen, eikä kiristyslankaa ollut tarvinnut solmia.

 

Seuraavaksi vuorossa ovat keskineliöt ja niiden paikalleen asettelu. Neliöt ovat sen kokoisia, että nurkat juuri ja juuri ylettyvät ympyrän kehälle, minun tapauksessani 2,5 tuumaa - tarkan mitan leikkaaminen oli helpompaa tuumissa, vaikka ympyrät leikkasinkin senttimetreinä. Kuhunkin blokkiin tarvitaan kangasneliön lisäksi myös karvan verran pienempi vanuneliö.

 

Ensiksi vanuneliö ympyräkankaan nurjan puolen päälle.

 

 Sitten kangasneliö vanuneliön päälle ja kerrokset nuppineulalla kiinni keskeltä.

 Ympyrän reunat käännetään neliön päälle.

Tässä vaiheessa olen nyt, seuraavaksi käännetyt reunat ommellaan kiinni. Mallissa se tehdään käsin lyhyin etupistoin, mutta vaiheen voisi ommella myös koneella. Blokkien yhdistämiseen en ole nähnyt muita vaihtoehtoja kuin käsin ompelun, joten jouduttaisinko projekteja sekamenetelmällä  vai tekisinkö kaiken käsin?

*******************************

For some time I have had a book about Japanese folded patchwork that has a lot of wonderful patterns. So far it has only been a fun book to browse and good evening/night reading on the bedside table. As my summer course is about folded patchwork I came up with the idea of taking one pattern out of it.

I'm not going to translate my tutorial into English, as there are several good tutorials available in the web, here is a Link to one. I do want to give one good advice: at the stage when I ironed the circle with the template still in place, I starched the circle from the right side. I tightened the basting thread but there was no need to knot the ends of the thread. It was easy to slip the template out by easing the thread a bit and then pull it gently back to position. I then pressed the circle from wrong side, turned it and steamed a bit from the right side. Finally I put steam off and ironed again with dry iron. End result: crisp, sharp edges :)

Actually - another tip: the template was covered with aluminiun foil to help with ironing and creating crisp folds.

Aurifil kuukauden blokki 2014 - Aurifil BOM 2014

Tulipa taas pyörrettyä pyhät sanansa ja lähdettyä mukaan Aurifilin kuukauden blokkityöhön. Näin ensimmäisen blokin jonkun innokkaan blogissa, ja se alkoi houkuttaa helppoudellaan - ja palkinnoillaan. Lankaa kuluu aina, ja Aurifilin lanka on todella hyvää. Niinpä pyöräytin tämän blokin näin viimeisenä mahdollisena päivänä - se ei tosiaan ollut vaikea eikä aikaavievä - toivottavasti jatkossakin on yhtä helppoa. Ja oli mukava ommella vaihteeksi tilkkuja yhteen vierekkäin, kun viime päivät ovat olleet pelkkää päällekkäin applikointia :)ö.

Well, I broke my own rule and did enter a BOM, the Aurifil one for 2014 I saw the block in someone's blog and got caught by it's simplicity - and the monthly prize. Today is the deadline for January, so it was high time to do the block. And it really didn't take that much time - I hope that will be the case also with the following blocks. It was also fun for a change to put patches together side by side, as I've don more than enough putting them on top of each other when doing applique during the past weeks.

Kranssitilkkutyöt - Christmas wreath quilts

Bongasin joskus netistä twister-mallilla tehdyn jouluisen kranssiseinävaatteen, ja nyt tuli halu tehdä sellainen. Tilkkupinnan sain valmiiksi jo marraskuussa, mutta viimeistelyjään työ on saanut odottaa tänne asti. Onneksi, toisaalta, koska bongasin muutama päivä sitten The Quilt Show'n tämänvuotisen BOM-työn opetuksista uudenlaisen tavan tehdä reunakaitale. Tai siis tekotapa on itse asiassa sama, mitä muutoinkin useimmiten käytän, uutta on se mitä kaitalekankaalle tehdään ennen leikkaamista.

 

Tärkkäsin kankaan paperisen jäykäksi ja ompelin sen jälkeen ohjaimen avulla koruompeleet täysvinoon tuuman välein. Jälkeenpäin huomasin, että paikoitellen koruommel on tiheämpää ja välillä taas harvempaan, mutta purkamaan en ryhtynyt. Lisäksi tajusin ensimmäisen ompeleen ommeltuani, että olin valinnut ompeleen, jota ei voinut ommella edestakaisin, vaan lanka piti aina katkaista ja aloittaa ommel aina samasta reunasta. Kyllähän siihen aikaa paloi, mutta sain aikaiseksi kaitalekankaan, joka mielestäni sopi työhön paremmin kuin mikään muu ehdokkaista.

 

Reunakaitaleet leikkasin langansuuntaan, ja ensimmäisen kerran urallani tein reunakaitaleen yksinkertaisesta kankaasta. Se on kiinnitetty puolen tuuman etäisyydelle reunasta, joten koruommelkin pääsee enemmän oikeuksiinsa.

 

 

Työn taakse kiinnitin kaitaleen käsin ommellen, kulmat kääntyivät ihan yhtä siististi kuin kaksinkertaisellakin kaitaleella ommellessa. Ripustuskujan ujutin mukaan kaitaleen kiinnityksen kanssa, ja toisen reunan kiinnitin käsin.

 

Itse työn tikkasin vapaalla tikkauksella twistereiden reunoja myötäillen, ja reunakaitaleiden joulutähdet ympäröin kullanvärisellä langalla.

 

 

 

Vauhtiin päästyäni tuunasin myöskin vuosien takaisen vanhan kranssiseinävaatteeni huopakelloilla ja punaisella rusetilla.

 

 

Työ on tehty "epäkeskoista" hirsimökkiblokeista, ja kranssialueen tikkaukset olen ommellut piirtämiäni viivoja pitkin tavallisella suoralla ompeleella. Lisäksi tikkauksia on vaaleiden hirsien ommeljuovissa. Reunakaitale on tehty raidallisesta puuvillakankaasta.

 

 

*******************************

I had seen a twister wreath pattern in the web, and suddenly wanted to do one myself. I finished the top already in November, but sandwiching and quilting took a bit longer - luckily, I think because last week I saw a way to embellish the binding with some decorative stitches. That way I managed to create a binding fabric that was far better than any printed alternatives I had to choose from. There was no stabilizer used, but the fabric was heavily starched before stitching.  Afterwards I noticed that at some places the stitching is denser than at others, but I didn't even consider "unsewing" them. I also noticed that I had chosen a decorative stitch that could not be stitched simply by turning around at the edge, but I had to cut the threads and start each of the rows from the same edge of the fabric - so the stitching did take quite some time...

 

The quilt itself was free motion quilted with curves along the edges of the twisters. In the sashings I followed the poinsettia edges with golden embroidery thread - not as laborsome I thought, and good practice to try to stick to the edge of the printed pattern. And once again, I noticed that itäs not such a catarstrophy if I don't hit the edge on the dot...

 

I do already have a wreath quilt that I made a long time ago with a log cabin pattern. as I took it out to hang it to it's usual place, I now tuned it a bit with felted bells and a large red bow-tie that has been undone all these years...

 









Uuden opettelua - Learning something new

Oppilaat saivat omat sampler-työnsä valmiiksi ja kevätnäyttelyyn, josta kuvia näytin täällä. Omani jäi vähän vaiheeseen, kun sitä olisi pitänyt alkaa tikata, eikä päässä yhtäkkiä ollutkaan mitään ideoita. Niinpä voileipä on saanut koristaa vierashuoneen sänkyä tänne asti.

Joskus alkukesästä katselin Ricky Timsin videota Grand Finale, joka oli The Quilt Show'n jäsenille tarjolla ilmaisena katsottavana kolmen kuukauden ajan. Videolla hän muun muassa näyttää, miten tikkausmallin voi siirtää tikattavaan työhön kirjontatukikankaa ja veteen liukenevan langan avulla. Siitäkös sain kimmokkeen yhdistää tekniikka haaveeseen tikata jonkinlainen höyhenmalli samplerini reunoihin. Tai itse asiassa minulla oli ruutuvihkoon tallennettuna kanadalaisesta Tamarack Shack-tikkausammattilaisen blogista yksi tietty höyhen - oikein olin luvan kysynyt sitä käyttää - jota sitten hieman modifioin omaan työhöni sopivaksi. Siippa hoiti kopioinnin - ja taas työ jäi vaiheeseen.

Viime viikonloppuna otin työn esiin, niiden kolmen tai viiden muun työn sijasta, joita olin ajatellut jatkavani - näin se minulla aina menee, mutta ei kai väliä mikä vetää ompelutilaan, kunhan jokin vain vetää. Kukaan muuhan ei edes tiedä suunnitelman muuttuvan, ja olen itseni suhteen hyvin joustava ja sopeutuvainen ;).

Kiinnitin kopioidut tukikankaat sprayliimalla yksi kerrallaan kuvapuoli ylöspäin työn nurjalle reunaan, johon tikkauskuvion halusin.

 

 

Kirjontatukikankaana käytin samaisen Ricky Timsin kehittelemää tuotetta nimeltä Stable Stuff,  jota joskus tuli Ameriikasta tilattua. Sitä voi periaatteessa käyttää kuten tavallistakin kirjontatukimateriaalia, mutta se on polyesteriä ja jalostettu sellaiseksi, että se pehmenee käytössä ja pesussa, joten sen voi myös jättää työn sisään sellaisenaan. Sitä saa ostaa amerikkalaisten "A4"-koossa, joten sille voi joko tulostaa tai kopioida kopiokoneella.

 

Langoitin ompelukoneeseen veteen liukenevaa lankaa - nuukana ihmisenä laitoin sitä ainoastaan alalangaksi, koska järkeilin, että ylälanka jää työn sisään eikä haitanne siellä mitään. Tims itse käytti sitä sekä ylä- että alalankana. Sitten vain ompelemaan mallin viivoja pitkin vapaalla tikkauksella, pistot saavat olla suht pitkiäkin, koska lanka liukenee siten nopeammin.

 

Tältä oikea puoli näyttää, kun malli on kauttaaltaan tikattu - yhdellä aloituksella yläreunasta alas asti. Vältin tuossa ruodon kohdalla ihan tarkoituksellisesti päällekkäistä tikkaamista, ettei lankaa turhaan kerry liotettavaksi paksuja kerroksia. Tuossa tikkausvaiheessa ei myöskään haittaa vaikka eksyisi vähän - tai paljon - mallin viivalta, paininjalka vain ylös, paluu sinne, missä lähti menemään metsään ja uusi yritys. Kaikki merkinnät katoavat joka tapauksessa kun varsinainen tikkaus on tehty, ja työ kastellaan merkintälangan liuottamiseksi.

 

 

Seuraava vaihe eli varsinainen voileivän tikkaaminen työn oikealta olisi varmaan hyvä tehdä piakkoin, jotta "harjoitusajot" eivät ihan ehtisi unohtua mielestä... Itse blokkien tikkaamiseen tarvittaisiin kuitenkin vielä ideoita, välikaitaleisiin piirsin oman mallin ja siirrän sen työhön tällä samalla tekniikalla.

 

******************************

 

My students got their samplers finished, you saw them in this blog post. My own, however, got stuck when I should have started to quilt the sandwich, so it has been lying on our guestroom bed waiting for ideas.

 

Sometime in June I watched Ricky Tims' video Grand Finale in "The Quilt Show" web pages as it was free for members during a three month period. On the video he demonstrates a way of transferring a quilt pattern to the quilt with Ricky Tims Stable Stuff and watersoluble thread. I suddenly got the idea of trying the technique with a feather pattern that I had found on a Canadian long-arm quilter's web page = Tamarack Shack - I even asked for her permission to use it. I modified the pattern a bit to make it fit to my quilt and DH made copies for me. And then again: I forgot about the project as summer proceeded, holidays came etc.

 

Last weekend I wen to my sewing room with several other unfinished things in my mind - and ended up taking the sampler and starting to work with it again. That's how it almost always goes with my sewing and quilting - but as I'm very flexible and understanding with myself, it is not a problem ;). What matters is going to my sewing place to sew.

 

I spraybasted the Stable Stuff patterns to the back of my quilt one by one - Ricky first glues them together into a strata. What is so special with Stable Stuff is the fact that it is made of polyester and can be left inside the quilt of wanted - you don't have to rip it off like normal embroidery stabilizers. On the other hand it's stable enough for printing and copying with a copy machine and it comes in suitable "paper" size for both machines.

 

Next I put watersoluble thread to the bobbin of my sewing machine and started to stitch along the pattern lines from up all the way down with one single start and stop. Stitches can be longish, so the thread dissolves easier. That's why I also avoided doing any back and forth stitching at the stem of the feather, it will be done with actual quilting of the quilt sandwich. There's also no harm done in case you loose the pattern line, you can go back and "correct" your mistakes - they will in any case disappear when quilting is finished and the markings removed by soaking the quilt into water.

 

The marking serves as great practice for free-motion quilting and to build your muscle memory. I should get on with the actual quilting rather soon, but first I have to figure out how to quilt the blocks. For the sashings in between the blocks I've already drawn and copied a pattern that has to be transferred with this same technique.





 

 

Luomisen tuskaa - Painful creativity

Fiilikset ovat Loimaan projektin osalta tällä hetkellä ihan tismalleen tälläiset:

 

 

This is exactly how I feel about the final phase of my Loimaa studies.



Ja tässä on välipala, jolla koetin houkutella itseäni takaisin kirjallisten töiden pariin. Kokeilin matka maailman ympäri -blokkia, jonka englanninkielinen ohje kuvineen löytyy esimerkiksi täältä. Kooltaan blokki on 12,5" x 12,5" ja tarvikkeiksi käyvät 2,5" levyiset ja 16" pitkät (ylijäämä)kaitaleet



And this is my attempt to try and motivate myself by allowing an experiment with a trip around the world block. You can find a good instruction here. Finished block is 12,5 x 12,5" and you can use 2,5" x 16" (leftover) strips for it.

Uusi lelu - New toy

Tammikuinen kampaajareissuni kävi kalliiksi - ompelukoneeni ostopaikka on samaisella Eerikinkadulla Helsingissä, ja "joudun" siis kulkemaan sen ohi aina kampaajalle mennessäni. Tällä kertaa olin aikeissa ostaa poimutuspaininjalan - ja ostinkin, tosin ihan eri vempaimen kuin olin etukäteen suunnitellut. Ja tietysti paljon kalliimpikin se oli - mutta aivan ihanalta näyttivät heti ensimmäiset kokeilut! Pöydällä pyöri jostain ylimääräiseksi jääneitä kaitaleita, ja niillä heti kokeilin ompelua. Rypytyspaininjalka on melkoisen "pelottavan" ja monimutkaisen  näköinen, mutta sain sen ainakin noilla kaitaleilla toimimaan ihan ensi kokeilulla. Ryppyjen syvyyttä ja välimatkaa säädetään kahden ruuvin avulla, helppoa kuin heinänteko. Kaitale ja pohjakangas syötetään ompeleeseen yhtäaikaa, eli rypytyskaitale kiinnittyy kankaaseen samalla kun kaitale rypyttyy.

 

Tämän vekotuksen hankkiminen johti sitten siihen, että seuraavalla kampaajareissulla piti käydä hakemassa päärmäyspaininjalka - eihän noiden kaitaleiden reunoja muuten saisi siistin kapeasti ja nopeasti käännettyä. Siitä enemmän siinä vaiheessa kun teen ensimmäisen rypytysprojektini...

Parin viikon päästä on taas kampaajakin - saa nähdä pystynkö kävelemään liikkeen ohi tyhjin taskuin...

******************************

 

 

Having my appointment at my hairdresser's in January proved expensive - the shop where I bought my sewing machine happens to bee on the same street in Helsinki, and I'm "forced" to walk past it. I had planned to buy a ruffler presser foot for my Bernina - and I did buy one, too, it just turned out to be different from what I had originally planned. And more expensive as well - but I'm really happy with the first experiments I made with it. It looks a bit intimidating, but is actually quite simple to use: there are two screws with which the depth and distance of the pleats is adjusted. It is very practical since the ruffled strip is sewn together with the base fabric at the same time.

 

Well, this did lead to another visit at the shop with the next hairdresser's appointment: I needed a hemmer foot to turn under the edges of the strips. I'll show you more on that when I get to my first real ruffle project...

 

I'll be having another appointment at my hairdresser's in two weeks' time, we'll see if I can walk empty-handed past the sewing machine accessories ...

 



 

 

Japanilaista pujottelua - Japanese meshwork

Mietin kurssilaisia varten erilaisia liimaharson käyttökohteita ja tulin ottaneeksi hyllystä esiin japanilaisia pujotteluja esittelevän kirjan. Aikanaan itse kurssilla ollessani tein pari työtä, niskatyynyn ja seinävaatteen, joka aikanaan pääsi jopa The Quilt Show'n sivuille päivän tilkkutyönä. Nimeltään tämä työ on "The odd man out".

 



Tuolloin en tiennyt vielä liimaharsoa olevan olemassakaan, joten käytin silitettävää tukikangasta tukemassa suikaleita. Japaninkielinen ohjeistus ei oikein avautunut, kuvien perusteella selvisi vain kaitaleiden leikkaamistapa ;)

 

Nyt ajattelin kokeilla liimaharsoa, sillä sen avulla pujotteleminen olisi varmasti paljon helpompaa, kun liimaharso sitoisi kaitaleiden reunoja estäen niitä venymästä ja rispaantumasta pujottelun aikana. Kaitaleet leikkasin niin, että jätin ne toisesta reunastaan kiinni toisiinsa muutaman millin matkalta. Muutoinkin leikkaustapa oli reunimmaisten kaitaleiden osalta hieman erilainen kuin seinävaatteessani, sillä tässä reunojen kaksi ensimmäistä kaitaletta leikattiin suoraan, ja vasta niitä seuraavat kiemuroiksi.

 

Aloin rakentaa pujottelua leivinpaperin päällä silittämällä kaitaleosat yhdysreunastaan kiinni leivinpaperiin, jolloin ne pysyivät tukevasti paikoillaan pujotuksen ajan. Näin syntyi kuvassa vasemmalla oleva pujottelu.

 

 

Oikeanpuoleisessa mallissa leikkaaminen tapahtui nyt sääännöllisinä ympyräkaarina. Tässä hyödynsin liimaharson taustapaperia, jonka jätin paikoilleen vaaleaan kankaaseen. Siihen piirsin kaaret harpilla - Siipan piirustuskoulun aikaisen harpin jatkokappaleelle tuli vihdoin käyttöä. Ajattelin ensin, että saan tuon leikattua ympyräleikkurillani, mutta se oli liian pieni, koska tarvitsemani suurimman ympyrän säde oli 22 cm.

 

Pujotteluun ei kirjassa ollut apukuvia, mutta yllättävän äkkiä lamppu syttyi: ihan samoin punottiin kuin korinpohja yleensäkin, suunta vain oli vinottain eli kohtisuorassa yläkulmia vastaan.

 

Liimaharso tosiaan helpotti työskentelyä: apukiinnitin kaitaleita raudan kärjellä painaen sitä mukaa kun sain ne pujotettua. Näin ne pysyivät paikallaan, mutta jos jossain näytti olevan vikaa, ne sai vielä irrotettua ja korjattua. Kunnollisesti silitin työn vasta, kun pujottelu oli kokonaan valmis.

 

Molemmat pujottelut ovat n. 25 x 25 cm, ja oppilaille tuota näyttäessäni kysyivät tietysti, mihin tuota sitten voisi käyttää. No, näistähän saisi vaikkapa somisteen siihen kassiin, josta tulikin lopulta tyyny... Sisäpiirin vitsi, kurssilaiset ymmärtävät ainakin - mutta ehkä muutkin, sillä kenellepä ei olisi joskus käynyt niin, että suunnitelma matkan varrella muuttuu, syystä tai kolmannesta...

 

**********************************

 

Last week I was figuring out different ways of using fusible web, as we were tackling the material with my students. I came across a book about Japanese meshwork that had been standing unused ever since the course I took myself years ago. Back at that time I did make two meshwork projects, a pillow and a small wall hanging. The last one even ended to be published on The Quilt Show web pages as the "Quilt of the day" from member gallery. I called it "The Odd Man Out", as I got the idea of adding the two orange patches into places where they couldn't actually exist.

 

Now I took the book and had a look at the technique with raw edge strips again. When doing the wall hanging I didn't even know that a material like fusible web even existed, so I used fusible interfacing - since the book is Japanese, it was a bit overwhelming to try and figure out anything else but the pictures concerning the technique of cutting the strips. So working with this was pure quessing, creativity, trial and error.

 

I figured that using fusible web would make the meshwork much easier: it would prevent the strips from stretching and unraveling during weaving. By cutting the strips so that they were still hanging together by a couple of millimetres from one side, I could then iron them from that edge onto baking paper, and they would stay put on their places. This resulted in the first experiment on the left in the picture. Compared with my earlier wall hanging there is one difference in the cutting: the outer two strips are cut straight and the rest of them in the wiggly way.

 

Second experiment is done using circular strips. Here the fusible web also served well: I left the release paper to the back of the lighter fabric, so I could draw the circles to the paper. First I thought that I could just simply use my circular cutter, but it proved to be too small, since the largest circle had a 22 cm radius. To the rescue came DH and his professional compass with an extension piece that allowed such large circles.

 

The book only showed how to cut the strips for circular version, but the light bulb moment came quite quickly. Weaving it together wasn't that difficult, I just had to do it against the upper corners starting from the largest pieces.

 

The weaving was really easy with the fusible web: the strips didn't stretch or ravel, and I dould tack the strips with the tip of my iron as the weaving proceeded. That way the strips stayed put, but I could still release them if necessary. Final ironing took place only after all the weaving was in place and finished.

 

Both samples are approx. 25 x 25 cm, and when showing them to my students, they naturally asked what could be made out of them. Well, how about a bag that ended up becoming a pillow... That is an insider joke, that came about during the course - but on the other hand perhaps a more general one as well:  isn't it more than frequent that plans change during the process...

 

 

 













Vinksahtanut tähti - Maverick star

Olen jo pitkään halunnut kokeilla vinksahtanutta tähteä, ja eilen se tuli jotain blogia lukiessani taas vastaan ohjeineen kaikkineen. Tänään lupasin itselleni, että kun saan samplerin seuraavaan vaiheeseen, niin sitten voin sen tehdä. Mallihan ei ole vaikea, suurin vaikeus on saada tähdestä epäsäännöllinen, sillä sakarat tuppaavat väkisin asettumaan suhteellisen symmetrisesti. Mutta oikein kun ponnistelin, niin toisessa tähdessäni sain jo sakarapalan asettumaan niinkin, että jouduin ratkomaan sen kertaalleen, jotta tilkusta tuli riittävän kokoinen. Ohjeessa käytettiin 4 1/2" tilkkuja, mutta minä tyydyin neljätuumaisiin, jotta blokista tulisi vähän pienempi.

Uskokaa tai älkää, mutta etsin nopeasti tuon punaisen keskuskankaan toiseen tähteeni ja leikkasin kulmasta neliön nurja puoli ylöspäin. Kun käänsin sen oikein päin, huomasin että tuo perhonen oli asettunut keskelle tilkkua ihan itsestään!

I've wanted to try the Maverick star for a long time, and yesterday I bumped into it once again in someone's blog, with instructions ready and waiting. I promised myself that after getting the sampler to next stage I would give it a go. It isn't a difficult pattern, the greatest difficulty lies in getting the star really wonky, since you automatically try to make it symmetrical. But after hard effort I even managed to sew one piece so that I had to resew it to get a 4" patch out of it. In the pattern 4 1/2" patches were used in the pattern, but I wanted to make my star a little smaller, so I used 4" patches.

Believe it or not but I just quickly searched a red fabric for my second star center and cut a square out of it right side down. When I turned it, the butterfly was there in the middle of it! 

Spiraalipussukka - Spiral pouch

Joulun alla näin itävaltalaisen blogiystäväni Hannan blogissa kuvan spiraalipussukoista, joita hän myi joulumarkkinoilla. Mielessäni syttyi idea käyttää vihdoinkin vähän karkkipaperivarastojani tuollaiseen pussukkaan. Se näytti samantyyppiseltä kuin solmiopussukakin, mutten oikein osannut järkeillä, minkä muotoisesta kappaleesta se oli ommeltu. Pussukat oli ommellut Hannan ystävä, ja tiedusteluuni pussin mallista sain Hannalta linkin saksalaisille sivuille, josta löytyi ohje.

 

Pussukka on kärjestä kärkeen 29 cm pitkä, lyhyimmillään sivun pituus on 14 cm, ja pussin läpimitta on 6 cm. Se ei verottanut paperivarojani kovinkaan paljon, 12 Marianne-käärettä, pala kangasta kokoamisalustaksi, johon kiinnitin paperit spray-liimalla ja kristallimuovia papereiden päälle. Jännintä oli, että metriketjusta (n. 105 cm) käytettiin vain toinen puolikas, jolla kappale reunustettiin ja lukko pujotettiin sen alku- ja loppupäät yhdistäen. Nyt on siis itse asiassa vielä toinen puoli ketjua jäljellä... Toisaalta mielessä kytee ajatus tehdä vielä vähän pitempi pussukka, johon esim. neulepuikot mahtuisivat... Tukevoittaisin sitä kyllä ohuella huovalla... Tarkoittaako tämä nyt että syntyisi vielä ainakin 3 kpl lisää?

****************************

Before Christmas I saw some exiting spiral pouches in the blog of my Austrian blog friend Hanna, that she were selling in Christmas Market.  I wodered if I could use some of my candy wrapping papers for such a pouch, but I needed an instruction, eventhough it reminded me of the tie pouches I had done previously. My friend Hanna kindly provided me with a link to German web pages where the instruction was available.

The pouch measures 29 cm at it's longest and 14 cm at shortest, diameter is 6 cm. I didn't need too much wrapping papers, just 12 to build up this one. I spraybasted them onto a background fabric and layered a soft plastic on top. The most interesting detail was that only one half of the 105 cm zipper (by the metre) was used and the slider put through the beginning and the end at their meeting point. So actually I have the other half of the zipper still left... On the other hand: I'd like to do a longer one for e.g. knitting needles... So does this mean that there is going to be at least three more?

Harppiharjoituksia - Circular attachment exercises

Kvilttaajan harppiharjoituksista innoittuneena päätin viikonloppuna kokeilla, saisinko aikaan kranssimaisen vaikutelman tikkaamalla harpin avulla useamman koruompeleen rinnatusten. Lopputulos taisi olla enemmän piparkakkumainen, ja innostuin niin, että tein kaikkiaan 15 kpl mukimattoja samaan syssyyn. Koska näiden piti alun alkaen olla harjoitelmia, otin kankaaksi vihreän hopeakimallekankaan, jolle en ole vuosien saatossa keksinyt mitään käyttöä. Tein kaksi mukimattoa kullakin ommelyhdistelmällä.

 

Jaksan edelleen ihmetellä sitä, miten hyvin ommel yhdistyy aloitus/lopetuskohdassa - ainakin jos matkan varrella ei tapahdu mitään kommelluksia. Pientä säätöä jouduin siis niissä tapauksissa tekemään liitoksen lähestyessä, mutta lopputulos on tyydyttävä. Aloitin lisäksi jokaisen ommelkierroksen eri kohdasta, jotta säädöt eivät kaikki osuisi samaan kohtaan.

 

*******************************

As I saw a that a fellow quilter had sewn some mug rugs using the circular attachment, I got exited and decided to give it a try. Actually I wanted to create a garland like appearance by sewing several different stitch rounds beside each other. They ended being more like traditional flower-shaped gingerbread, but I like them. As these (15 pcs in total) were supposed to be only experimental, I used an old green, silver glittery fabric that I sofar have found no suitable project for. There is a pair for each of the stitch combinations, and I cannot stop wondering how well the stitches connect at the end with the beginning - if there is no confusion during the ride. With some I had to manipulate the stitching a bit, but I always started sewing at a different point to avoid gathering all manipulations at the same place.

Paininjalkakokeiluja - Presser foot testing

Ostin jo aikaa sitten kaksi uutta paininjalkaa, mutten ole niitä vielä ehtinyt aiemmin kokeilemaan. Äsken otin ne vihdoin esiin ja testailin. Molemmat ovat ns. nyöripaininjalkoja, erona on lähinnä tapa, jolla ne kiinnittävät nyörin kankaaseen. (Pullonavaaja pääsi taustalle kuvaan, jotta jalat pysyivät pöydällä pystyssä - se sattui olemaan ensimmäinen keittiön laatikosta käteen sattunut esine...)

 



 

Vasemmanpuoleisella pystyy kiinnittämään nyörin vapaalla tikkauksella - ainakin teoriassa - ja sen kanssa voi ommella ainoastaan suoraa ommelta. Näkemälläni videolla ommelta tuskin huomasi, kun ylälankana oli nyörin väriin sopiva lanka. Käytännössä havaitsin, että paininjalka on hyvin tarkka käytettävän nyörin/langan suhteen: ei liian ohutta eikä liian jäykkää/paksua. Omista varastoistani löysin tasan kaksi lankaa, joilla lopputulos oli siedettävä. Lisäksi yksi Sinellin nyöri toimi hyvin, se puuttuu kuvista, kun kokeilin sitä vielä kaiken päätteeksi omalle erilliselle tilkulleen.

 

 

Vasemmalla ylhäällä oleva punasävyinen neulelanka toimi ehkä varmimmin, mutta sielläkin näkyy, miten lanka ei kaikista kohdin ole kiinnittynyt ompeleen alle. Ommellessa maltti on valttia ja turhan jyrkkiä käännöksiä tulee välttää. Langan tai nyörin tulisi olla aika tarkalleen paininjalan pohjassa olevan reiän kokoinen, ei liian paksu eikä jäykkä, jotta se kulkee liukkaasti reiän läpi. Paininjalan mukana tuli ohjain, joka kiinnitetään koneen vasemmassa päässä olevaan lankaleikkuriin - enpä ollut tiennyt, että senkin saa irrotettua. Sieltä kautta lanka ohjautuu paininjalkaan oikein, eikä sitä tarvitse käsin ohjailla - kunhan pitää huolen, että lanka purkautuu kerältä tai rullalta takertelematta.

 

Vasemmalla alhaalla on samettilanka ja monivärinen efektilanka, joista ensin mainittu ei toiminut lainkaan, jälkimmäinen tarttui ompeleeseen silloin tällöin. Oikeassa reunassa oleva nauhamainen efektilanka tykkäsi kulmikkuudesta, kaarevat linjat eivät aina onnistuneet.

 

Lopputulema tämän paininjalan osalta: olinkohan mainoksen uhri, pieni pettymys toistaiseksi.

 

Oikeanpuoleinen nyöripaininjalka kiinnittää nyörin/langan siksakilla, ja sillä ei saa niin jyrkkiä kaaria ja käännöksiä kuin vapaajalalla. Siksakin leveys säädetään langan paksuuden mukaan, ja ylälanka kannattaa sovittaa nyörin väriin sopivaksi, tai sitten voi käyttää näkymätöntä tikkauslankaa. Tällä paininjalalla ommellessa kaikki langat/nyörit toimivat mainiosti.

 



 

 

 

Arvosana tälle paininjalalle: hintansa väärti, hauska ommella, kun ei tarvinnut tuskailla langan laadun/paksuuden kanssa. Tiedoksi Berninan omistajille: näitä nyöri painijalkoja oli vielä ainakin kolme tai neljä muutakin...

 

Ihan viimeiseksi kokeilin vielä helmilankakirjontaa koneella - olen nähnyt tekniikan jo aikaa sitten. Arvaattekos miten tämän saa aikaiseksi? (Musta taustakangas toi kuvaamiseen omat ongelmansa: oli pakko käyttää salamaa, ja sen vuoksi ei oikein erotu, että helmilangoista toinen on vaaleampi, toinen tummempi vihreä.)

 



 

I bought two new presser feet for my Bernina ages ago, but haven't sofar had time to test them until this evening. Both are made for braiding/couching, the main difference being that the one on the left can bee used to free-motion couching and uses straight stich. The one on the right doesn't allow free-motion stitching and fastens the cord with zigzag stich.

 

First I took out the free-motion couching foot and several decorative yarns. As you can see from the first picture the red-toned knitting yarn up left functioned the best with this foot, but even with it there are places where the yarn is not fastened perfectly. The two yarns down left were pure failures: one of them wasn't fastened at all and the other one every now and then. The effect yarn on the right was satisfactory, but didn't like curves as much as shapes with more edge to them. all in all, one has to sew very slowly with this to achieve the best result. Conclusion: was I acting on impulse based on the couple of videos where this presser foot worked impeccably? A minor disappointment sofar. But I'm sure I'll find yarn/cord that will work better...

 

Second one is the braiding foot, that I originally regarded as my second option, if I would have to choose between the two. Luckily, I had decided to pamper myself and bought both of them (for Bernina owners' information: there are at least three further options for braiding...). With this presser foot all the yarns worked just fine. Zigzag stich is adjusted according to the thickness of the yarn/cord, and upper thread matched with the colour of it. Or you can use invisible thread as well, e.g. if you are using a multicoloured yarn/cord. Conclusion: this foot is worth having and using.

 

Finally: the third picture. Have you an idea how this pearl cotton embroidery is done with sewing machine? Unfortunate choice with black background fabric resulted in difficulties with photographs: I've used two different greens with it, one lighter, the other darker.

 

Polvekenauhasta - Ric rac crafts

Poskiontelontulehdus taas vaivaa flunssan päätteeksi. Tänään oli kuitenkin jo pakko kokeilla näitä polvekenauharosetteja, joihin törmäsin Geta Graman blogin kautta. Nauhavarastot ja kuumaliimapistooli vain esiin - helppoa ja hauskaa. Täältä löytyy yksi ohje.

 

Once again I have sinusitis after ordinary flu. Today I still had to try these rosettes that are made of ric rac, I found them via Geta Grama's blog. Here is a link to one of the directions. 

Pientä sievää - Small and cute

Oletteko aikaisemmin nähneet tällaista?

 

Tässä se jo vähän naurahtaa:

Strategiset mitat: leveys 7,5 cm, korkeus 4,5 cm ja pohja leveimmästä kohdasta 5 cm.

 

Näperrys on nimeltään Clamshell, Cloverin tuotepaketti joka sisältää 6 kpl muovisia mallineita. Ne päällystetään vanulla ja kankaalla, ommellaan ensin päälliosat kiinni sisuksiin ja sen jälkeen simpukan muotoon rasiaksi joka avautuu päistä puristamalla. Hauskoja ommella - jos pitää käsin ompelusta.

 

Rasioita on kolme kokoa, tämä on niistä pienin. Suomalaisissa nettikaupoissa en ole näitä vielä nähnyt, bongasin mallin norjalaisilta sivuilta ja käännyin sen jälkeen hovihankkijani Airan puoleen Rapakon taakse.

 

***************************

Have you already bumped into these cute Clamshell boxes from Clover? I saw them on some Norwegian web pages and turned to my loyal supplier Rapakon takaa web shop where Aira kindly supplied me with one of each size - there are three different sizes, this is the smallest measuring width 7,5 cm, height 4,5 cm and bottom width 5 cm. They are really fun and simple to sew - if you love hand sewing. The package contains six plastic templates that are first layered with batting and fabric and then sewn together.