Viikonlopun ompelukset - Weekend sewing

Viikko vierähti poissa kotoa torstai-iltaan asti, ja lauantaikin meni vielä ompeluhuoneen järjestelyssä - se apina mokoma kun oli purkanut pöydilleni paljon enemmän kuin ne 40 vauvanpeitteeseen tarvittua kangasta ;). Lisäksi kiinnitin vihdoin ja viimein sprayliimalla suunnitteluseinälläni viime syksystä asti roikkuneen taustakankaan vanuun ja tilkkutyöhön =  viime kesänä ompelemani vihreäsävyinen tilkkutyö, joka nyt siis odottelee vuorostaan tikkaamista. Toki olin käyttänyt suunnitteluseinää koko ajan: ladoin jutut sen taustakankaan päälle ja käytin nuppineuloja...

Toinen "voileipä" syntyi edellisviikonloppuna ompelemistani blokeista, joissa hyrrä katoaa. Niiden piti olla demoblokkeja ensi kerran opetusta varten, joudun varmaan tekemään pari lisää, jotta pystyn demoamaan...

 Hieman eri asentoon asettamalla niistä olisi saanut tällaisiakin:

 

 Löysin tekniikan Missouri Quilt Companyn videoista, kurkkaa tänne, jos kiinnostuit.

Ompeluhuone sai uuden kalusteen jo muutama viikko sitten, kun Siippa kasasi varastoistaan sinne 60 x 120 cm pöydän silittämistä varten, ja haki kaupasta varta vasten vaneriakin päällystettäväksi vanulla ja kankaalla. Sirkuksen ompelun aikaan en ehtinyt levyä päällystää, mutta nyt sen tein (kaksinkertainen puuvillavanu) ja lopputulos on loistava. Kankaaksi valitsin yksivärisen sijaan kaapista löytyneen toilé-palan, joka ei ole liian häiritsevän värikäs ja kuviollinen, mutta antaa vähän ilmettä alustaan.

Systeemiä tosin hieman vielä muutetaan, kunhan Siippa hakee kaupasta Elfa-koritorneihin pyörät. Pöytälevy nostetaankin korikkojen päälle, niin saan pöydän alle lisää säilytystilaa - sitä kun ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi.

Tänään pääsin vihdoin ompelun  makuun, ja otin esille kurssilaisille esittelemäni vaihtoehdon Elizabeth Hartmanin Craftsy-tunnilta. Yllätys, yllätys - sekin on liimaharsoapplikaatiota, tällä kertaa ihan perinteisesti siksakilla ommeltuna. Applikaatioiden reunakaaret olivat sen verran loivia, että pysähdellä ei tarvinnut, vaan ompeleet voi huristaa vauhdilla valmiiksi. Työ kasvaa tästä vielä vähän joka suuntaan, jotta siihen tulee tarpeeksi ns. negatiivista tilaa = tuota yksiväristä harmaata, jota sitten tikkaillaan.

Viisituumaisten neliöiden yhdistelyssä eivät applikointien terävät kulmat kohdanneet aina täydellisesti keskellä, toivon että virheet "katoavat" erottumattomiin tikkaamisen myötä...

 

*********************

I've been away from home from Monday to Thursday evening, and when I finally got upstairs to sewing room on Saturday, I had to start by organizing the place first, since that wretched monkey had pulled out far more fabrics than the 40 that I used for the circus quilt. After cleaning the tables I finally spray basted the backing that had been hanging on my design wall ever since fall waiting for batting and quilt top that I sewed last summer. I had used the wall by simply adding my stuff on top of the backing...

Another quilt sandwich was formed from disappearing pinwheel blocks that I sewed during previous weekend - they were supposed to be a demo piece for next course evening. Now I probably have to sew a some more to be able to show how they are pt together... In the third picture you can see an alternative layout, which ends up being monkey wrench block. I found the pattern from Missouri Quilt Company, you can find a video here.

DH provided my sewing room with a new table for ironing (60 x 120 cm) a couple of weeks ago, but since I was busy with the circus quilt, I hadn't had time to layer the plywood piece for it. Now I did it with two layers of cotton batting and a toile fabric piece and voilá: I love it! Well, the idea has since developed a bit and the table is going to be set on two wire basket systems as soon as DH has time to get some wheels for it!

Today I was finally so far that I had time to do some sewing. I took out a modern piece that I showed my students last month - surprise, surprise - it is also applique, but this time I did it with zigzag and as the curves are moderate, they could be appliqued straight away without having to constantly start and stop. The pattern is from Elizabeth Hartman's Craftsy class, and the applique part is going to be surrounded with plenty of negative space with solid gray fabric. When putting the 5-inch-squares together, the points didn't match quite perfectly, but I hope the mistakes will "disappear with quilting later on.

Sirkus-vauvanpeite - Circus baby quilt

Vihdoinkin tästä tuli valmista, siis keskiviikkoiltana, jolloin ompelin ripustuskujan alareunan käsin paikoilleen telkkaria katsellessa. Viime viikkojen liimaharsosouvi ja applikointiaherrus on vihdoinkin ohi tältä erää. Triplamummoksi tullut työkaveri/ystävä kävi hakemassa työn tänä aamuna, ristiäiset ovat viikon kuluttua. Sitten peite palaa vielä nimikoitavaksi takaisin, ja sitä odotellessa ompelen ripustuskujat kahteen edelliseen peitteeseen, jotka olen samalle mummille aikanaan ommellut - tähän uuteen kuja laitettiin jo valmiiksi. Mummin arvio oli, että uunituore äiti nostanee tämän heti seinälle, kun siitä tuli niin hieno.

Eilen olikin kuin tilauksesta hieno kuvausilma ulkona.

Peitteen malli on lähtöisin australialaisesta nettikaupasta, toteutus on tehty pienempänä, valmiin työn koko on 105 x 125 cm. Kankaiden valinta tapahtui siten, että asiakas ensin valitsi varastoistani kasan mieleisiään kankaita, joista sitten aloin valikoida kuhunkin blokkiin sopivia. Lisäilin sommitellessani tarpeen mukaan kankaita samaa värimaailmaa noudatellen, jotta sain riittävästi kontrastia sekä tummia, keskivaaleita ja vaaleita  sävyjä.

Hahmot ovat todella hauskoja ja viehättäviä ommeltavia, mutta yksityiskohtia riitti kyllä näperrettäväksi kussakin blokissa. Työ on tehty liimaharson avulla, sillä "helpolla tavalla", kuten yksi oppilas totesi jostain lukeneensa applikointimenetelmien vaikeusasteista. Helpoimmat blokit sain valmiiksi yhden illan aikana, monimutkaisempiin meni kauemmin. Siis pelkkään kiinni silittämiseen ja applikointiin. Hahmojen piirtämiseen liimaharsolle, silittämiseen kankaiden nurjalle ja leikkaamiseenkin kului yksi viikonloppu. Siipan aikanaan ompelukoneeseeni tekemä pleksitaso toimitti ansiokkaasti valopöydän virkaa sekä piirtäessä että palasia taustakankaalle asetellessa. En näet piirtänyt kuvioiden sijainteja taustakankaalle, vaan laitoin mallin valopöydälle, leivinpaperin sen päälle ja taustakankaan päällimmäiseksi.

 Keskellä olevaan blokkiin kuului taivaalle teksti Toytime Circus, mutta sitä ei haluttu laittaa, joten täytteeksi laitettiin kolme karannutta ilmapalloa. Työssä on käytetty kaikkiaan n. 40 eri kangasta, ja melkein yhtä montaa eri väristä konekirjontalankaakin applikaatioiden reunoissa. Kaupasta piti hakea ainoastaan luonnonvalkoinen taustakangas, joka löytyi Menitasta, sekä reunakaitaleiden harmaa kangas, joka nousi esiin Eurokankaan palakorista - se todella huusi päästä mukaan peitettä ajattelematta, ja vasta kotona tajusin, että sehän sopi reunoihin kuin nakutettu.

Tikkaus noudattelee säästeliästä linjaa, pääasiallisesti kaitaleiden reunoja sekä hahmojen ja tähtien ääriviivoja noudatellen. Muutaman tähden tikkasin blokkien valkoisiin taustoihin, ja ulkoreunoihin piirtelin ympyröitä, jotka tikkasin vapaalla tikkauksella ja siirryin aaltoviivalla ympyrästä toiseen, ettei tarvinnut aina katkaista lankaa.

*************************

I got this finished at last, on Wednesday evening I sewed the hanging sleeve by hand while watching TV. The huge fusible applique is now over, I think Iäve had more than a fair share of that for a while... I sewed this for a friend who is now triple Granny, and for whom I've already sewed two other baby quilt in the past. I will get this back for labelling after the Christening of the little baby boy that it is made for, and while waiting for it I got the two old ones back, so I can put a hanging sleeve on them.

The pattern is from an Australian pattern shop, all of the farbics = about forty different - are from my stash, with the exception of the background and the gray border. The quilt measures 105 x 125 cm, it is a bit smaller than the original pattern. My friend first picked  fabrics she liked to be used. I then started to plan how to put the blocks together and added fabrics according to their colours choices but trying to get enough contrast and light, medium and dark colours into them. I ended up using around 40 different fabrics - and almost as many different thread colours as well.

The animal characters are really fun and cute, but do contain quite a lot of details. I made this "the easy way" = with fusible applique. Still, it took me a weekend just to draw
 the pieces to fusible web, iron them to the fabrics and cut them out. And still it took an evening just to fuse the parts to the background AND sew around them with blanket stitch, the more complicated ones took even longer. So I don't know why some call it the easy way...

The middle block with the circus tent and clown actually contained the text "Toytime Circus", but we didn't want to put it in, so I made some "runaway" balloons to fill in the empty space.

Quilting is rather simple and minimalistic. I quilted in the ditch of the sashings between the blocks and around the inner red border. Then some free motion quilting around the animals and some balloons to the outer border.

Melkein valmis - Almost there

Vielä vähän tikkauksia ja reunakaitale - sitten se on valmis!

 

Just a little quilting to be added and binding - and it is done!

Vintiö pahanteossa - Up for mischief

Vielä vipeltelee ompeluhuoneen nurkissa ainakin tällainen vintiö... Tiedoksi, että en ole "mummoutumassa" - joku muu kylläkin - ja kokonaisuuskin paljastuu ennen helmikuun puoliväliä ;)

 

There is still this little bugger running around in my sewing room, no doubt up for mischief of some kind... I'm not about to become granny - somebody else is - and I promise the whole secret will be revealed next month ;)

Nyt nurkissa rymistelee... - Now rumbling about...

... sekä ronsu että karahvi, jota ohjastaa jupupussi!

 

... are both an elephant and a giraffe with Bunny the Jockey!

Leijonanmetsästystä - Lion hunt

No missä se nyt taas lymyää...

 

Where is it hiding now again...

Elämä on ollut... - Life has been...

... viime päivinä yhtä sirkusta.
... one big circus the past few days.

Synkkä salaisuus - Gloomy secret

Sunbonnet Sue -vauvanpeitteeseen kätkeytyy synkkä salaisuus, jonka lupasin jossain vaiheessa paljastaa. Alla oleva kuva ei ole kuvankäsittelyohjelmalla tehtyä kahdentamista, vaan peitteitä on tosiaan kaksi. Vasemmanpuoleinen valmistui lokakuussa, ja oikeanpuoleinen marraskuussa.

Tämä on niin opettavainen tarina, että kerron sen varoittavana esimerkkinä, vaikkei se olekaan itselleni kovin mairittelevaa.

Vasemmanpuoleiseen peitteeseen kätkeytyy siis synkkä salaisuus: sitä ei voi vesipestä, koska blokkien esikutistettu pohjakangas kutistuu pesussa toiseen suuntaan n. 8%. Kaikestahan voin viime kädessä syyttää vain itseäni ja laiskuuttani, kun kuvittelin voivani säästää hieman aikaa ja vaivaa ostamalla esikutistettua kangasta...

Ja mistäkö tiedän, että kangas kutistuu, jollen ole sitä kerran pessyt? No, nyt kävi niin, että uloimpiin reunakaitaleisiin valittu punainen kangas - josta on tehty myös yhden tytön hattu ja toisen mekko - alkoi yhtäkkiä epäilyttää: en ollut enää varma olinko kutistanut/pessyt sen, koska olin hankkinut sen jo useampi vuosi sitten. Se tuntui käteen niin "uudelta", että päätin pistää sen veteen ja varmistaa, ettei se päästä väriä. Siinä vaiheessa tyttöset oli jo tehty. Ja kuinka ollakaan, vesi muuttui parinkymmenen minuutin liotuksen jälkeen punertavaksi! No, ei muuta kuin kangas pesukoneeseen valkoisen kankaan kanssa - joka muuttui pesun jälkeen vaaleanpunaiseksi. Samaan satsiin pistin myös molemmat tyttöblokit, mutta niiden taustakangas ei yllättäen värjäytynyt. Tilaaja antoi luvan laittaa blokit paikalleen peitteeseen, ja varmuuden vuoksi päätettiin vaihtaa punainen kangas toiseen. Mutta blokitpa eivät enää sopineetkaan paikalleen: 27 x 27 cm:n neliöistä oli tullut 26,5 x 25 cm:n kokoisia. Uusi neuvottelu, ja päätettiin, että kun ristiäiset ovat niin lähellä, niin peite on se mikä on, ja tein kaksi uutta tyttöstä - onneksi taustakangasta oli riittävästi. Totesimme, että peite täytyy sitten vain pesettää kemiallisessa pesussa.

Välivaiheisiin kuului myös yhteydenotto liikkeeseen, josta olin kankaan ostanut. Liikkeen omistaja vetäytyi ensin kokonaan vastuusta toteamalla, että kangasta myymässä oli ollut hänen työntekijänsä, jonka olisi kuulunut kertoa, että esikutistaminen ei suinkaan tarkoita sitä, että kangas ei enää kutistuisi. Hän itse olisi tämän varmasti kertonut, muttei voinut siis asialle mitään. Jokainen tilkkuilijahan sitä paitsi tietää sen perussäännön, että kankaat pitää aina kutistaa ensiksi... Pitkän puhelinkeskustelun lopputuloksena hän kuitenkin tuli asiassa sen verran vastaan, että lähetti veloituksetta reilun määrän hieman parempilaatuista kangasta hyvitykseksi. Alunperin ostamani kankaan alkuperää hän ei pystynyt selvittämään, koska tukkuri oli mennyt konkurssiin ja kangas sen verran vanhaa varastoa, että liikkeen kirjanpidosta ei selvinnyt, mistä kangas oli alunperin lähtöisin. Olisin nimittäin halunnut tietää, mitä virkaa on esikutistamisella, jos kangas senkin jälkeen kutistuu vielä jopa enemmän, kun esim. Eurokankaan myymä, valkaisematon lakanakangas.

Kuluttaja-asiamiehellekin soitin, mutta sieltä ei minua voitu asiassa auttaa, koska minut katsottiin liikkeenharjoittajaksi, kun tein peitteen tilauksesta toiselle. Sen verran kuitenkin kerrottiin, että jos olisin ollut yksityinen kuluttaja, minulla olisi ollut oikeus pieneen korvaukseen hukkaan menneestä työstä, ja että liikkeenharjoittajalla on aina ns. isännän vastuu myös työntekijöidensä tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

Sitten tilaaja soitti ristiäisten jälkeen, ja sovimme peitteen nimikoimisesta. Hän oli tuolloin juuri kertonut vauvan äidille peitteen tarinan ja vesipesemättömyyden, jolloin oli herännyt kysymyksiä, kuten mitä tehdä koristeeksi ommelluille napeille pesulaan viennin yhteydessä jne. Olin jo aiemmin kysynyt, että jos tekisin uuden peitteen, niin haittaisiko tilaajaa, että sen jälkeen peite ei olisi enää uniikkikappale.  Ei kuulemma haitannut, joten olin aloittanut toisen peitteen, vaikken sitä vielä tuolloin hänelle paljastanut. Ja kaiken päälle tuon puhelun aikana iski vielä empatiakohtaus: mietin miten olisin itse suhtautunut, jos olisin kahden pienen lapsen äitinä saanut lahjaksi - tai siis lapsi saanut lahjaksi - peitteen, jota pitäisi varjella värikynähaavereilta tai muilta pieniin päihin pistäviltä tilanteilta. Ei ollut enää epäselvää, etteikö toinen peite näkisi päivänvaloa. "Ostin" itselleni nimikointiaikaa kiireisyydelläni, ja niin peite valmistui viime maanantai-iltana, kun ompelin nimikoinnin paikoilleen! Ja tänään kävin sen luovuttamassa tilaajalle, joka toimittaa sen omistajalleen ensi viikolla.

Olen näyttänyt peitteitä myös kansalaisopiston opetuksessani esimerkkitapauksina työn viimeistelyvaiheista, ja toivon, että sivutuotteena on mennyt perille myös se "kätketty" läksy, miksi kannattaa  tehdä niin kuin suositellaan tehtäväksi. Jos kyseessä olisi itselle tuleva työ, katastrofi ei ehkä olisi ihan niin suuri, mutta harmistuksen määrään sekään tuskin vaikuttaa. Vaikka toisaalta: vastaavat läksyt olen kuunnellut ja lukenut moneen monituiseen kertaan, mutta ilmeisesti paras ja pysyvin oppi tulee - viimeistään - kantapään kautta.

Mitä tapahtuu itselleni jääneelle peitteelle? Laitan siihen ripustuskujan, koetan keksiä nimen, ja sitten laitan sen seinälle. Muistuttakoon se minua toistaiseksi siitä tosiasiasta, että oikotietä onneen ei ole olemassa... Jos joku siitä sattuu sellaisenaan kiinnostumaan, niin olen sen valmis myös myymään sopuhintaan...

************************************   

I promised to reveal the gloomy secret of my Sunbonnet Sue, so here it comes. The picture above is not made with computer technology, there really are two of these quilts now. The one on the left was finished in October, the one on the right in November. And the secret is in the left one: it cannot be washed, because the white pre-shrunk fabric on which the Sams and Sues are appliqued, will shrink about 8% in one direction.

This is a very good lesson to learn, eventhough it isn't too flattering for myself. Actually I have only myself and my laziness to blame, because I tried to save some time and effort by buying pre-shrunk fabric. According to the shop owner pre-shrunk doesn't mean that the fabric wouldn't shrink any more... And after all, it wasn't her fault that the sales person in her shop forgot to tell me that...  And every quilt maker should know that the fabric should always be shrunk beforehand...  Finally after a long telephone conversation she did promise to send me off-charge enough fabric to replace the preshrunk fabric.

How do I know that the fabric shrinks? This gets even worse for me: the red fabric for the outer sashings suddenly felt to my hand so "new", that I started to wonder if I had washed it beforehand. (I have bought it several years ago.) So before using it any further - I had made one hat and one skirt for two of the Sues already - I put it into warm water, which turned reddish after twenty minutes. So in it went into washing machine with the two Sue blocks and a white piece of fabric - which turned pink during the washing process, whereas the Sue blocks weren't affected at all. So it was decided to put the blocks back - except that they wouldn't fit any longer!!! 27 x 27 cm squares had turned into 26,5 x 25 cm squares!!!

In the mean time the Christening was getting close there wasn't any time to start from the scratch, so I had to finish the quilt as such. But after a couple of days and an empathy attack I decided that there was no other solution but to make a new quilt. I didn't reveal it to my friend = the grandmother who ordered the quilt from me for her granddaughter. I got the quilt back for labeling as agreed, and I bought some time for the sewing by telling I was so busy. Last Monday evening I was finally so far that I fastened the label and the quilt was finished. Today I delivered it back to her and next week the final owner will get it back.

I've used both quilts also for teaching finishing phases to my students: they have been my examples for basting, quilting, embellishing and binding a quilt. I hope the "hidden" lecture of doing certain things according to instructions has also been learnt. But on the other hand: I've heard and read the same lecture so many times, so perhaps it's by trial and error that the learning process yields lasting results...

What happens to the first quilt? I'll provide it with a hanging sleeve, figure out a suitable name for it and hang it on the wall as a reminder! I could also consider selling it in case someone might get interested... 

 

 

Tekstuurin taikaa - Texture magic

Kerroin jokin aika sitten tilanneeni yhtä sun toista kivaa tilkkutöihin liittyvää ja kokeilemisen arvoista. Viikonloppuna ehdin vihdoin kokeilla yhtä niistä, tuotetta nimeltä "Texture Magic", jonka näin The Quilt Showssa jokin aika sitten. Se on eräänlaista kangasta, joka tikataan kiinni tavalliseen kankaaseen, ja joka höyrytettäessä kutistuu 30 % rypistäen kankaan. Kokeilin  20 x 20 cm:n kokoiseen kangastilkkuun tikkaamalla kankaat toisiinsa 2 x 2 cm:n ruudutuksella.

 



Tikkaamisen kanssa ei ihan huipputarkka tarvitse olla, koska pienet heitot eivät sieltä erotu. Ja tikata voi tosiaan miten vain, esim. vapaita kiemuroita tai mitä tahansa mieleen juolahtaa.

Sitten vain rauta kuumenemaan kuumimmalle mahdolliselle lämmölle, ja aletaan höyryttää tilkkua nurjalta eli "Texture Magicin" puolelta. MUTTA varotaan, ettei rauta osu kankaaseen! Ainakin minun raudallani höyryttäminen kesti aika kauan, lieneekö tehossa toivomisen varaa... Kun merkkivalo syttyi, annoin raudan kuumeta uudelleen rauhassa, jotta höyrystä tuli mahdollisimman kuumaa. Höyryttäessä tilkku alkoi "elää" ja kipristyä, ja nimenomaan siinä vaiheessa piti olla tarkkana, ettei rauta osunut kankaaseen, koska reunat nousivat ylöspäin.  Alla olevassa kuvassa kutistuminen on alullaan:



Höyryttämistä jatketaan niin kauan, että kangas lepää taas tasaisena silitysalustalla. Ja tältä näyttää lopputulos oikealta puolelta:



Mitä tuosta sitten voisi tehdä? Ystävänpäivä kun lähestyy, niin vaikkapa:



Piirsin sydämen nurjalle, tikkasin sen pari kertaa suoralla ompeleella ympäri, ja leikkasin irti aivan ompeleen vierestä. Sen jälkeen applikoin sydämet kiinni korttipohjiin.

 



***************************************

A while ago I told that I ordered some fun stuff and promised to show you what one could do with it. Well, here it is: I finally had some time to test it during last weekend. It is the product called "Texture Magic" that saw in TQS some time ago.

It's easy to work with: it is some kind of a fabric that shrinks 30% when steamed with iron. It is fastened to ordinary fabric by sewing a grid, by free-motion stitching or - whatever comes to one's mind...  My trial is made of a 20 x 20 cm fabric piece. When steaming it one has to pay attention not to touch the "Texture Magic" with the iron, only let the steam do the shrinking work. With my iron it took quite a while, and every time the signal light came on I waited until it was hot again to get the steam as hot as possible. When the fabric lies flat again the magic is done and shrinking has ended.

Käsintikkauksen ja applikoinnin virtuoosi - Thimblelady

Lisäsin linkkeihin Australiassa vaikuttavan Thimbleladyn, joka on varsinainen käsintikkauksen ja aplikoinnin virtuoosi. Hän on nimeltään Liuxin Newman ja hän perusti hiljattain verkkokaupankin. Tuolla hänen sivuillaan on muutama video, joiden avulla voi tutustua hänen tikkaustekniikkaansa. Hän on kehittänyt omat sormustinmallit sekä sormea että peukaloa varten. Sormeen tarkoitettu sormustin on sylinterin muotoinen, eli sormenpää jää vapaaksi, ja peukalosormustin on vielä kapeampi rengas, joten peukalonpää jää pitkälti vapaaksi. Sormeen tarkoitetussa sormustimessa on syvennyksiä vain kapealla alueella. Olen haaveillut itselleni noita sormustimia, mutta ne ovat varsin hintavia, joten toistaiseksi vain haaveilen edelleen...

Liuxinilla on omat tikkausneulatkin, jotka on valmistettu samasta teräksestä, jota käytetään esim. leikkaussalineuloissa.

Merkittävin asia Newmanin tekniikassa on mielestäni se, että hän pitää työn hyvin löysällä tikkauskehyksessä. Aplikoinnissa hän on mestari aplikoimaan ihan nuppineulan pään kokoisia ympyröitäkin.

Käytän itse Cloverin puoliavointa sormustinta, joka löytyy esim. Tilkkutexin valikoimista. Sen ainoa huono puoli on, että kun sormi vähän hikoaa, niin sormustin värjää sormea. Peukaloa varten olen ostanut ihan tavallisen sormustimen, mutta se taito on vielä opettelematta. Taitavimmat tikkaajathan käyttävät tikatessaan tilanteen mukaan joko peukaloa tai etu/keskisormea. Silloin ei työtä tarvitse käännellä niin paljon, tai jos tikkaa isoissa puissa, ei tarvitse siirtyä puolelta toiselle, kun voi tikata vuoroin itseensä päin ja vuoroin itsestään poispäin.

Kummassa sormessa sinä muuten pidät sormustinta: etu- vai keskisormessa?