Reunakaitaleen kiinnitys - Attaching the binding

Ajattelin, että voisin laittaa tänne ohjeistuksen siitä, miten itse teen reunakaitaleen kiinnityksen valmiiseen työhön. Sama pätee niin pienille kuin suurillekin töille, oli sitten kyseessä mukimatto, tabletti, liina tai kokonainen sängynpeite.

Ompelua varten laitoin maalarinteipin helpottamaan ensimmäistä vaihetta. Se kulkee aina vasen reuna neulan kohdalla kuvan 1 osoittamalla tavalla.

Kuva 1

Alkaessani ompelua käytän usein 'tilkkurenkiä' apuna: se on pieni, kahtia taitettu tilkku, jonka läpi ompelen ennen kuin alan varsinaisen tilkkutyön kokoamisen. Se ennaltaehkäisee ompelun aloituksessa usein tapahtuvaa kankaan myttäytymistä, kun kankaat eivät lähdekään oitis syöttymään ongelmitta koneen läpi. Samoin se säästää hiukan lankaa, kun ei aina tarvitse aloittaa kokonaan alusta, vaan voin jatkaa sen avulla suoraan seuraaviin kankaisiin. Käytän sitä siis aina kun mahdollista.

Alkaessani ompelun laitoin kaksi kaitaletta oikeat puolet vastakkain ja 90 asteen kulmaan toisiinsa nähden. Maalarinteippi tuli mukaan siten, että ommellessani pidin koko ajan silmällä, että alemman kaitaleen kulma kulki tarkalleen teipin vasemman reunan kohdalla (ks. kuva 2, ympyröity kohta). Saatuani kaitaleen ommeltua leikkasin 'rengin' irti kaitaleen alkupäästä ja syötin sen koneeseen ja ompelin sitä pitkin vähän matkaa, kunnes sain irrotettua reunakaiteleen koneesta. Toistin tätä kunnes koko kaitale oli ommeltuna.

Kuva 2

Kokosin kaitaleen siten, että vaihtelin väriä umpimähkään, ja joka kolmas kaitale oli aina 6" mittainen. Muiden pituus vaihteli sen mukaan, miten paljon kutakin kangasta oli minulle jäänyt, joten ne vaihtelivat: pisimmät olivat 30 cm, lyhimmät 20 cm.

Saatuani 10-metrisen kaitaleen ommeltua leikkasin kulmiin jääneet kolmiot pois tilkkuleikkurillani jättäen 1/4" (6 mm) saumanvarat (kuva 3).

Kuva 3

Säästäväisyyssyistä en laittanut kulmapaloja roskikseen, vaan ompelin nekin pareittain yhteen, ja  edelleen neljä yhteen hyrriksi. Niistä voin työstää 'välipalana' jonkin pussukan tai kassin (kuvat 4-6).

Kuva 4

Kuva 5

Kuva 6

Reunakaitaleen pituus määräytyy kaavalla 2 x työn leveys + 2 x työn korkeus + 20-50 cm ylimääräistä kaiken varalta. Kaitaleen leveys on puolestaan enemmän makuasia. Yleensä leikkaan 2.25" leveää kaitaletta, mutta saatan tehdä sen hiukan leveämmäksikin. Esimerkiksi tätä vierassängyn peitettä varten leikkasin 2,75" leveää kaitaletta, ja tarvitsin sitä 9,6 m, joten leikkasin kaikkiaan 10 m. Käytin kaikkia ylijääneitä kankaita, joita minulle oli itse peitteen valmistamisesta jäänyt.

Piston pituutena käytän reunakantin ompelussa yleensä 2,6 - 2,8, isommissa töissä suurempaa, pienissä pienempää.

Aloitan kiinnittämällä kaitaleen ensin nurjalle puolelle, sitten oikealle. Jätän kaitaleen alusta n. 20 cm ompelematta, ja käytän koneessani aina yläsyöttäjää. Lisäksi olen hyväksi havainnut käyttää ommellessani samoja hanskoja, joita käytän vapaassa tikkauksessakin. Saan niillä paremman tuntuman työhöni, ja homma on kaiken kaikkiaan paremmin hallinnassa kuin ilman hanskoja. Neulan laitan tässä vaiheessa aina ääriasentoonsa oikealle.

Kuva 7

Kun lähestyin nurkkaa, käänsin kaitaleen 90 astetta oikealle ja painoin siihen selvästi erottuvan taitteen (kuva 8).

Kuva 8

Käänsin kaitaleen takaisin alkuperäiseen asentoon ja merkitsin tekemäni taitteen ohutlyijyisellä liitukynällä (kuva 9).

Kuva 9

Seuraavaksi ompelin eteenpäin aina viivaan asti. Tein edestakaisompeleen, otin työn koneesta ja käänsin työtä 90 astetta vastapäivään (kuva 10).

Kuva 10

Työn käännettyäni taitoin reunakaitaleen uudelleen 90 asteen kulmaan (kuva 8), ja käänsin sen sitten  kuvan 11 mukaiseen asentoon. Se oli siis tarkasti taitettuna jo ommellun reunan suuntaiseksi, ja samanaikaisesti risareuna oli seuraavaksi ommeltavan reunan suuntainen.

Kuva 11

Aloitin seuraavan sivun ompelun reunasta lähtien ja tein sinnekin ensiksi edestakaisompeleen, jotta ommel lukkiutui varmasti (kuva 12).

Kuva 12

Seuraavissa kulmissa toimin samoin kuin edellä. 

Seuraavaksi liitin kaitaleen alku- ja loppupäät yhteen. Jätin toisessa myös loppupäässä n. 20 cm reunakaitaleesta ompelematta. Siirryin leikkauspöytäni ääreen ja leikkasin reunakaitaleesta lyhyen pätkän, jota käytin tarkkaan kohdistamiseen. Avasin pätkän ja laitoin sen alkupään alle kuvan 13 osoittamalla tavalla.

Kuva 13

Leikkasin pätkän avulla reunakaitaleen alkupäästä liiat pois, saman tein loppupäälle. Yleensä nipistän reunakaitaleesta pari milliä pois, jotta se on kiinnitysvaiheessa riittävän napakka ja asettuu hyvin paikoilleen (kuva 14).

Kuva 14

Piirsin reunakaitaleen nurjalle liituviivan 45 asteen kulmaan kaitaleeseen nähden, kuten kuvasta 15 toivon mukaan näkyy. Kiinnitin parilla nuppineulalla alku- ja loppupään oikeat puolet vastakkain 90 asteen kulmaan toisiinsa nähden, ja ompelin liituviivaa pitkin.

Kuva 15

Lopuksi leikkasin reunakaitaleesta ylimääräiset pikku kolmiot pois ja ompelin loppukaitaleen kiinni tilkkutyöhöni. (Tästä en enää muistanut ottaa valokuvaa, mutta toivottavasti ymmärsitte idean.)

Saatuani reunakantin ommeltua työn nurjalle silitin sen nurjalta huolellisesti, jotta saisin sen sitten käännettyä napakasti oikealle puolelle ilman vekkejä ja kurttuja. 

Ei ole väliä, mistä kohdasta reunakaitaleen ompelun oikealle puolelle aloittaa. Kääntämisessä käytin apuna hyväksi havaitsemiani punaisia klipsuja (kuvat 16-17).

Kuva 16

Kuva 17

Neulan laitoin tällä kertaa pykälän verran keskiasennosta vasemmalle, niin sain ompeleen tarkalleen haluamaani kohtaan (kuva 18).

Kuva 18

Tässä vaiheessa oli aika myös kurkistaa työn nurjalle puolelle ja varmistua siitä, että ommel ei epähuomiossa osunut nurjalla kantin päälle (kuva 19). Olen pedanttinen ihminen, ja olen joutunut toteamaan, että minua häiritsee hirveästi, jos ommel menee kantin päälle, vaikkei se sieltä mihinkään näykään. Niinpä nykyään ompelen reunakantin mieluummin niin, että ommel on reilusti etäällä reunakantista.

Kuva 19

Kun lähestyin peitteen kulmaa, otin käyttöön uuden apulaisen: Tilkkutarhasta hankkimani näppärän liimakynän (kuva 19).

Kuva 20

Levitin liimaa ensin seuraavaksi ommeltavalle sivulle (ks. kuva 21), ja painoin kaitaleen tiukasti kiinni liiman kohdalta. Seuraavaksi levitin liimaa juuri ommeltavana olevalle sivulle (ks. kuva 22), ja painoin senkin tiukasti kiinni liiman kohdalta.

Kuva 21

Kuva 22

Varmuuden vuoksi laitoin siihen vielä klipsinkin siihen asti, että sain ommeltua kaitaleen kiinni (kuva 23).

Kuva 23

Näin jatkoin ompelua, kunnes reunakaitale oli kauttaaltaan kiinnitetty. Loppuun tein lyhyen edestakaisompeleen, otin työn koneesta ja voilà: työni on valmis.

HUOM! Tämä ohjeistukseni löytyy myös blogini niksinurkka-osiosta, jos haluat siihen myöhemmin palata 😊.

**********************

For my foreign readers: this is an instruction of how I prefer to attach the binding to a finished quilt. I'll only explain it in Finnish this time - sorry 😊.

Peitteen suunnittelu tyttärelle - Planning the quilt for my daughter

Vierassängyn päiväpeite on jo melkein valmis, huominen vielä mennee viimeistelyissä. Sitten enää vain reunakantin ompelu, niin valmista on. Laitan aikanaan valmiista peitosta kyllä kuvia tännekin.

Seuraavana työlistallani on vuorossa Tyttären päiväpeite heidän sänkyynsä. Tällaisen mallin hän valitsi peitteelle kun he viimeksi kävivät täällä eli lokakuussa. Malli on Kaffe Fassettin kirjasta "Simple Shapes Spectacular Quilts".

Samalla hän valitsi myös kankaat peitettä varten. Osa noista kankaista lähti mukaani, kun aiemmin syksyllä kävimme Ste Marie aux Minesissä tilkkupäivillä, ja osan ostin Bad Hersfeldistä. Jälkimmäisessä paikassa kerroin tikkauskoneeni myyntihaluista, jotta saisin isomman, HQ Amaran, sen tilalle. Liikettä pitävä pariskunta otti koneeni tiedotkin ylös, samoin hintatoiveeni, ja lupasi tahollaan metsästää koneelleni ostajaa. 

Peitteen nurjalle puolelle Tytär valitsi vanhan roosan Minnan Tilkkutarhasta. Reunojen kolmioihin löysin sopivan kankaan Berliinistä - kaupan omistajan Christianen kanssa juttua riitti niin kauan, että Siippakin ehti tulla katsomaan, mihin oikein olin "juuttunut" 😃.

Sormet jo syyhyävät aloittaa uuden sommittelua, mutta vielä täytyy malttaa mielensä ja saada edellinen työ alta pois.

******************

I'm still in schedule with finalizing the quest room bed spread, I'll probably be done with quilting it tomorrow. Then it's just in need of a binding and it will be finished.

My next project will be DD's bed spread for their bed. In the above picture is the pattern she chose when they were here last time in October. The pattern is from Kaffe Fassett's book "Simple Shapes Spectacular Quilts".

In the second picture are the fabrics she chose for it. Part of the fabrics I bought when we visited Ste Marie aux Mines earlier in the fall. Some of them I bought during the same trip from Bad Hersfeld, where I also told the friendly couple of my wish to sell my old HQ Avante to get instead HQ Amara, which is a bit bigger than my Avante. They took up machine's information and promised to try and find a buyer for it.

For the back of the throw DD chose pink fabric from Tilkkutarha. And as we were in Berlin in October, we naturally had to visit a quilt shop there as well. From the shop I bought the fabric for the outer edge triangles of the throw. And you know that when two quilters meet, there is so much in common - in this case DH finally came in to see, what kept me so long 😃. The last two fabrics are in the third photo above.

My fingers are itching to start the new project, but I must bear and finish the previous one first.

Vierashuoneen sangynpeite loppusuoralla - Guest room throw almost finished

Olen päässyt pitkälle vierashuoneen päiväpeitteen tikkaamisessa. Hidasta se on ollut, ja välillä on mennyt  päiviä, etten en ole tikannut lainkaan. Mutta nyt olen päättänyt, että tammikuun loppuun mennessä peitteen on oltava valmis, jotta pääsen aloittamaan nuoremmalle Tyttärelle tarkoitettua päiväpeitettä heidän parisänkyynsä. Tässä muutama kuva tilanteesta sekä vähän aiemmin että tänään.

Olen käyttänyt paljon viivaimia tämänkin tikkauksissa, ja hankin yhden uudenkin ihan tätä varten.

Se on kuvassa alhaalla vasemmalla, nimeltään se on hauskasti Swiss cheese - ilmiselviä juuston reikiähän nuo ovat 😉. Ylhäällä vasemmalla olevan viivaimen sain tikkauskurssilta, jolla olin Saksassa viime lokakuussa. Oikealla olevat viivaimet minulla on ollut jo pidemmän aikaa: ylhäällä olevaa olen käyttänyt mm. kranssien keskustoissa olevien kaarevien ruutujen tikkaukseen (= curved cross hatch), ja alhaalla olevan avulla tikkaan 'ojia' eli saumojen päältä (stitch in the ditch tai SID kuten amerikkalaiset sitä kutsuvat). Hankin viivaimen aikoinaan tilkkuguru Patsy Thompsonilta ja käytän sitä paljon. Viivain on osuvasti nimeltään linjan kesyttäjä (line tamer).

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Näinköhän viimeinkin saisin tämän valmiiksi?

*******************

I've made slow but steady progress with the guest room bed throw lately, even though there have been days when I haven't done any stitching at all. But now I've decided that it has to be finished by the end of January, so I can start a new project = my Daughter's queen size bed throw. Above you can see some pictures both from earlier and today as is. 

I've done lots of rulerwork also this time, I even got a new ruler just for this. It's down left and has a hilarious name 'Swiss cheese' - no doubt there are cheese holes on it 😉. The one up left I got from the course in Germany that I participated last October. Both rulers on the right I have had for some years, the upper one was used when I stitched the curved cross hatch to the middle of the wreaths. The one down on the right side I use to stitch in the ditch, it's very handy to use. I got it from Patsy Tompson in case someone should be interested, and it is called the line tamer ruler.

It's already late as I'm posting this - off to bed now and some more stitching in the morning. 😀

Jelly roll -matto - Jelly roll rug

No huh-huh: nyt olin hetken aikaa jo ihan hukassa, kun en muistanut enää edes, mitä kautta mennään blogin ylläpitoon - täytyisi varmaan vähän säännöllisemmin ylläpidellä tätä blogiani!!!! No, ei hätää, hetken kuluttua muistin taas, miten se tehdään. Tai no, yksi googlaus tarvittiin...
Tekisinköhän kuitenkin yhden uuden vuoden lupauksen, tosin varovaisen sellaisen: lupaan tehdä vaikka tikusta asiaa ja kirjoittaa tänne jotain vähintään kerran kuukaudessa.

Mutta itse asiaan eli vuoden ensimmäiseen valmistuneeseen tilkkutyöhöni. Kyseessä on jelly rullasta ommeltu matto vanhalle työtoverilleni, joka pistäytyi paluumatkallaan Leviltä täällä eilen ja lähti tunti sitten ajelemaan takaisin kotiin. Hän oli aivan ihastunut ja miettii, raaskiiko laittaa mattoni vessan lattialle vai saako se ehkä sittenkin paikan peräti hänen makuuhuoneestaan. Hän laittaa minulle huomenna kuvan matosta, kun on päätöksensä tehnyt. 😀

Ostin jelly rullan marraskuussa käydessäni Tampereen kädentaitomessuilla. Kaikissa kaitaleissa on metalliväriä mukana, joten ohjeistin työtoveriani noudattamaan suurta varovaisuutta sitä pestessään. Kantapään kautta on tullut opittua sekin asia, että kultaväri voi huuhtoutua pois heti ensimmäisessä pesussa.

Ihanaa kärpäskuosia yhdessä kaitaleessa

-

Lovely flies in one fabric

P.S. Tuli ehkä jossain vaiheessa raportoitua, että muutossa minulta joutui kateisiin yksi Smart Store-laatikko, joka oli täynnä jelly rullia. Tiedoksenne: se on edelleen kateissa... 😟

******************

For a moment I was quite lost: I couldn't recall how to maintain this blog??!!! Luckily it was only temporary - well, required one google session - and here I'm again. But I guess I really should be doing this more often to retain the routine. There is a Finnish saying stating that you have to make something out of a stick if you have nothing else to update... I therefore have made myself a New Year's promise to write something to my blog at least once a month...

Actually I have something to show here now: my first finished patchwork item this year is a jelly roll rug I sewed for my ex-colleague, who stayed overnight with us yesterday, and headed home a while ago. She was blown-away by it and is now considering where to put it - either in the bathroom or in her bedroom, as it looked perhaps too good to be placed in the bath. She'll send me a photo tomorrow after she's made her decision.

All the strips have some metallic color on them, so I advised her to treat the rug with great care when washing it. I've had some bitter experience from the past, where the metallic color has been washed off in first wash... 

P.S. I may have reported that when moving here I lost a Smart Store box that was full of jelly rolls. Well, it's still missing... 😟