sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Vauvan peite 2 - Baby quilt 2

Irinakin on nyt saanut oman vauvanpeitteensä - siis tarkoitan isoäitiä, jolle niinikään lupasin ommella vauvanpeitteen. Saajana on pojanpoika, joka hänkin jo lähestyy ensimmäistä syntymäpäiväänsä.

Tällä kertaa tikkasin peitteen isolla koneellani, ja luultavasti siirryn pikku hiljaa kokonaan pikkukoneen äärestä isomman koneen käyttöön. Se on niin paljon vaivattomampaa, harjoitus tehnee siinäkin mestarin.






***************************

Now Irina also has got her own baby quilt, i.e. she has received a bay quilt for her grandson. He is also growing fast and will have his first birthday in two or three months' time.

This time I carried out quilting with my big machine - I think I'm going to do more and more of quilting on it, as it is so much easier. And "Übung macht Meister", I'm sure.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Vauvan peite - Baby quilt

Kaikki on vielä vaiheessa: Esimerkiksi työhön paluu on täysin auki - jos edes enää onnistuu - mutta ompeluinto on sentään jossain määrin tallella. Ainakin olen päättänyt tehdä koppuun kaikki aloittamani työt, ja sitten ehkä katsoa pidänkö taukoa, kuinka kauan, jne.

Ensimmäisenä vuorossa oli vauvan peitteen valmistaminen vauvalle, joka niinikään päätti tehdä toisin kuin kaikki kaavailivat, ja "tuppautui" maailmaan 6 kk iässä eli aivan liian varhain. Onnea on kuitenkin ollut matkassa hänelläkin oikein roppakaupalla, sillä käytyään hiljattain 1-vuotistarkastuksessa ainoaksi puutteeksi jäi pinsettiotteen puuttuminen 🌝. Peitteen osalta olikin jo sovittu, että teen sen kun aikatauluni sallii - ja vihdoin sain sen pari viikkoa sitten valmiiksi ja oikealle omistajalleen.

Peitteeni aiheen löysin Pinterestistä, jossa se tosin oli valmiiksi painettuna kankaana, mutta piirsin osat ja valmistin sen aplikoimalla.








*********************
Everything is still unclear: am I going to be able to return to work for example - but luckily I still have something I can turn to and with that I mean sewing. At least I think so at times, and that has made me want to finish at least everything I have been piling to my table thinking "some day I'll finish it". I'm determined to do it now instead, and then figure out wether to continue sewing or not.

If I've been busy with my problems, so has the baby that decided to have his first look at the world much too soon. He made his way out in week 28, I think, and has caused a lot of worry and heartache, but as he recently had his 1-year check up, the only thing "missing" was the key pinch grip🌝.

It had already been agreed, that I would make the quilt when it best suited me - finally I managed to finish it only three months late.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Niin toisin... - Against all odds...

... menevät asiat joskus, ihan toisin kuin on itse suunnitellut. Kaikki oli valmiina tilkkutöiden opetusta varten perjantaina 30.9., kun ajelin illalla Raumalle. Siellä ehdin olla tuskin puoli tuntia, kun tunsin yhtäkkiä päätäni alkavan särkeä, ja särky voimistui ajoittain lähes sietämättömäksi. Helena-emäntä lähti ostamaan lääkitystä, mutta takaisin tullessaan huomasi oveni olevan kiinni ja ilmeisesti oletti minun jo nukahtaneen - en tiedä, emme ole Helenan kanssa sen jälkeen vielä tavanneet.

Oma aikansa meni, ennen kuin puolen yön aikoihin sain avun, ja minua lähdettiin viemään majapaikastani ensin Poriin ja sitten pääni kuvaamisen jälkeen edelleen Helsingin Meilahteen. Kuvaamisen tuloksena oli havaittu "akuutti ICH 95 x 45 x 40 mm oikealla frontaalisesti", kuten olen sittemmin saanut diagnoosin lukea. Aivoverenvuoto. Kaikki tämä tuli ihan puskista ilman mitään ennakkovaroituksia - jollei niiksi lasketa tilannetta, josta ei olisi ollut enää kohta ulospääsyä ilman tekeillä olleiden töiden siirtoa tulevaisuuteen, ehkä pitkällekin.

Luoja oli minulle kuitenkin tällä kertaa armollinen: toipuminen lähti heti etenemään - ei tullut tilannetta, jossa ensin mentäisiin huonompaan suuntaan ennen parempia uutisia. Toipilasaikani on ollut varsin vauhdikasta, ja minua on kiikutettu Meilahdesta Hyvinkäälle ja sieltä edelleen Röykän kuntoutussairaalaan. Päästyäni viiden ja puolen viikon "sairaalakierteen" jälkeen vihdoin takaisin kotiin ensimmäinen viikko meni pelkästään levätessä ja voimia kerätessä, sillä niin hengästynyt oli oloni kaiken pyörityksen jälkeen.

Erilaisille terapioille on ollut sijansa kuntoutussairaalassa että sen jälkeen. Aktiivisin olen ollut puheterapian osalta, johon tuli vain kahden viikon tauko siirtyessäni sairaalasta kotiin. Koen olevani nimenomaan tässä heikoimmillani, vaikka ulkopuolinen ei välttämättä mitään huomaakaan. Olen kuitenkin itse tietoinen "blokeistani", niin kuin minä niitä kutsun: varsinkin silloin menen helposti mykäksi, jos vaihtoehtoja on paljon. Tyyliin että pitäisi luetella vaikkapa p-kirjaimella alkavia sanoja...

Paljon on siis mahtunut loka-marraskuulle ja sen jälkeenkin. Lopputulema on vielä osin auki, mutta jollei tulossa ole enää pahempia takapakkeja, niin sekin tulee olemaan onnellinen. Syytä ja aihetta on siis yksinomaan kiitollisuuteen.

Koska blogikirjoitus ilman kuvaa on helposti tylsä sellainen, liitän tähän kuvan, jossa mielestäni yhdistyvät sekä kiitollisuus että joulunalusaika.


************************

... and to make the story short: I'm recovering from cerebreal haemorrhage. I'm doing fine and expect to be back in school in February.

Thank God it wasn't as serious as in could have been - I've only some issues regarding speech production, that cause me trouble in certain situations. For an "ousider" they are not noticeable at all, since I can find my way around them, so he won't have a clue.

All is well that ends well, I am confident that this will be the case here as well. To make this post a bit more interesting I'm adding a picture that in my opinion combines my humble gratitude and the fact that life goes on.





sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Siilit - Hedgehogs

Yksi stressinaihe poistui työlistaltani tänään, kun vihdoin otin aikaa ikuisuuden vireillä olleen siilipeitteen tikkaamisen loppuun saattamiseen. Se on nyt valmis, ja matkustanee piakkoin omistajalleen, joka ehti kesällä täyttää jo kaksi vuotta - onneksi mitoitukseni oli aikanaan sen verran reilu, että hän vielä mahtuu tuon alla päiväunia ottamaan. Peitteen saa veljenpoika Samu Oskari.

Aurinkokin valmistumisen noteerasi putkahtaen sopivasti pilvien raosta kuvaussessiotani valaisemaan. Valo ja varjot leikkivät mukavasti peitteen pinnalla. Tikkauksen yhtenäisyydestä voi olla monta mieltä, itseäni jännittivät eniten kaarevat linjat, jotka putkahtivat joukkoon jostain mielen sopukoista. Nyt kauempaa katsottuna olen niihinkin tyytyväinen, vaikka nurkissa jouduinkin vähän säveltämään... Tikkaus tehty isolla koneellani, ihan kaikki viivoitinta avuksi käyttäen - kivaa, kivaa kivaa... :)









***********************
One cause of stress is taken care of, as I finally took the time and finalized the quilting of the hedgehog baby quilt. Even the sky opened and threw some sunlight to my photo session outside.

This quilt is destined for my nephew Samu Oskari who already turned two last July - luckily I had made a large enough version of the pattern, so he still can take a nice nap under it even now.

All of quilting is done with my Handi Quilter Avante machine - I hesitated mostly with the curved lines that I added after so much straight and edgy quilting, but seeing it nw from distance I'm quite happy with it altogether. There were some challenges in the corners, they are not symmetrical or identical, but some extra lines fool the eye - at least my eye - in a statisfactory way. All quilting is ruler work using stitch regulator. Fun, fun, fun...

tiistai 6. syyskuuta 2016

Syyskuuta ja opintoja - September and studies

Työpaikan ovi sulkeutui takanani elokuun lopussa, ja syyskuu opintoineen on pyörähtänyt vauhdilla käyntiin. Opiskelen siis tuotteen suunnittelun ja valmistamisen ohjelmassa, josta valmistutaan artesaaniksi. Pääsääntöisesti teen kaiken kotoa käsin, työssä oppimalla ja kotona näyttöjä valmistellen.

Ensimmäisten joukossa lähti liikkeelle asiakaslähtöisen valmistamisen näyttö, johon ompelen tutulle asiakkaalleni jälleen yhden vauvan peitteen. Nämä kankaat kaivautuivat esiin varastoistani, kun pidimme asiakkaan kanssa ensimmäisen suunnittelupalaverin.


Kyseessä on jo neljäs vauvanpeite tälle asiakkaalle, ja tämä - kuten edellisetkin - tehdään applikaatiotyönä. Muistanette ehkä tämän sirkuspeitteen, jonka ompelin kolmisen vuotta sitten.


Uusi peite menee samaan perheeseen, Aksel-pojalle, joka on saanut peitettään odottaa kauemmin kuin muut. Emil-veli ja serkkunsa ovat saaneet peitteen ristiäislahjaksi, mutta opiskelujeni vuoksi tätä projektia siirrettiin niin, että hän ehtii täyttää jo vuoden ennen kuin saa omansa. Enempää en aiheesta tässä vaiheessa paljastakaan, paitsi ehkä sen, että vuorossa on metsäinen aihe... Kaikki muu tulee julkiseksi vasta marraskuun tutkintotilaisuuden jälkeen :)

Ensimmäinen harjoittelupaikkani tulee olemaan Taito Uusimaan Hyvinkään käsityökeskus, jossa aloitan loppukuussa ja työskentelen muutaman viikon suorittaen samalla kulttuurilähtöisen valmistamisen näyttöni. Kangaspuiden ääreen käy tie, ja pääsen toteuttamaan vanhaa pöytäliinamallia, jonka kutomisesta olen aina haaveillut. Saan myös perusteellisen perehdytyksen räsymattojen kutomiseen lähtien kuteiden leikkaamisesta, tämänkin olen aina halunnut oppia tekemään oikein, räsymattoja olen toki jo kutonutkin.

***************************

I've again left my job for another nine-month-period to continue as a student in the same place where I spent last winter, Kankaanpää Institute, where I want to quilify myself in graduating as artisan from a study program in handicraft design and production. 

First part of my studies consists of a project where I sew a baby quilt for my old customer. In the first picture are all the fabrics that were pulled out of my stash as we had our first planning session. You might recall the circus project that I made about three years ago, a baby quilt as well. This new quilt will be going to the same family to little Aksel baby boy who - because of my studies last winter - has had to wait for his quilt a bit longer than his big brother Emil who got the circus quilt. 

My first training place will be all about weaving: I get to weave an old table cloth pattern and learn how to make traditional scrap rugs (or whatever rugs woven out of old clothing etc. are called) - both really interesting projects that I've always wanted to learn properly.