maanantai 6. huhtikuuta 2020

Tilkkupintaa - Quilting advances

Tulin vain nopeasti päivittämään tännekin, että Reetan ja Jannen päiväpeite on tilkkupinnan osalta nyt valmis. Pidin kerrankin ylhäällä tekemiseen käyttämääni aikaa, kun sitä minulta aiemmin kysyttiin. Tähän kului 100 tuntia, mikä on aika paljon, mutta mallikin oli kyllä aika mutkikas varsinkin kokoamisen osalta.

Minulla ei ole tällä hetkellä mitään paikkaa suunnitteluseinälle, joten keittiön lattia sai kelvata tällä kertaa.


Latasin tilkkupinnan jo Avanteeni, samoin taustakankaan. Väliin tulee villavanu, koska se on kevyt ja palautumiskykyinen. Villavanussa on se hyvä ominaisuus, että vaikka peitettä säilytettäisiin pidempäänkin taiteltuna, niin se palautuu ennalleen, kun se levitetään uudelleen. 


Aion tikata peitteen Urban Elementziltä ostamallani pantografilla nimeltään 'Diagonal plaid', se on alla olevan kuvan mukainen.

Diagonal plaid

*********************
I'm quickly updating my blog, as DD's and her boyfriend's bedspread is finalized at last. What still remains is to quilt it and put the binding in. As I have been asked how much time I usually spend for a quilt i tried to record it as best I could. The result with this quilt was 100 hours, which is quite a bit, but this was a complex pattern, especially when sewing it together after having all the blocks ready.

At the moment I've got no place for my design wall, so it had to assemble it on the kitchen floor.

I have already loaded the quilt and backing to my HQ Avante. I'm going to use wool batting as it is light and airy and - most of all - resilient. Even after being kept folded for a long time it won't have any creases but will assume it's original form.

For quilting I'm going to use the pantograph 'Diagonal plaid' that I purchased from Urban Elementz. You can see the picture above.



keskiviikko 26. helmikuuta 2020

Reetan peite edistyy - Quilt for DD advances

Olen päässyt hyvään vauhtiin Reetan päiväpeitteen kanssa, 34 blokkia on jo ommeltuna. Ommellessani olen havainnut, että joistakin aiemmista hankinnoistani on ollut kovasti hyötyä tämän työn kanssa. Ensinnäkin mallinemuovi on tullut tarpeeseen kankaita leikatessa.

 
Kuva 1 - mallineet - Pic 1 - templates

Kyselin Tilkkutarhan Minnalta jo lisääkin mallinemuovia, sillä joskus aikoinaan blogiarpajaisista voittamani on jo melkein loppu.

Samoin pyörivästä leikkausalustasta on ollut hyötyä, koska sitä saa käännettyä nostamatta mallinetta kankaineen. Omani on tuumamitoituksella, enkä enää jaksa muistaa, mistä sen hankin. Kaikkein eniten tarvitaan vinoneliöitä, 9 per blokki, ja blokkeja tulee alustavan laskelmani mukaan olemaan melkein 80. Leikkaan kankaista ensin suikaleita, jotka ovat himpun verran leveämpiä kuin malline. Laitan kaitaleita kaksi päällekkäin, ja sitten leikkaan palaset pyörivän leikkausalustan päällä. Olen todennut, että kahta kaitaletta enempää ei kannata leikata kerrallaan, koska kankaat tuppaavat pakenemaan leikkurini alta, jos laitan useampia.

Kuva 2 - Pyörivä leikkausalusta
Pic 2 - Rotating cutting mat

Olen leikellyt kankaita jonkun verran, ja leikkaan sitä mukaa lisää, kun jokin väri alkaa loppua. Sommittelen ne ison viivaimen päälle, jonka ostin muutamia vuosia sitten Ruotsista, kun kävimme lomaillessamme - yllätys yllätys - sikäläisessä kangaskaupassa tilkkukangasostoksilla. Viivaimen avulla siirrän sommitellut blokin ompelukoneeni luokse. 

Kuva 3 - Iso viivain 
Pic 3 - Large ruler

Ensimmäiseksi käännän keskirivin vinoneliöt vasemmanpuoleisten päälle oikeat puolet vastakkain.

Kuva 4 - Ensimmäinen vaihe
Pic 4 - First phase

Otan ne siitä kaksi kerrallaan, ja ompelen kiinni toisiinsa siten, että alempi tilkku on saumanvaran leveyden verran ylempänä kuin päällimmäinen tilkku. Paininjalkana käytän ohjaimella varustettua tilkkujalkaa, jotta saan sauman juuri haluamaani kohtaan oikeassa reunassa.


Kuva 5 - Tilkkujen yhdistäminen
Pic 5 - Sewing diamonds together

Ommeltuani kaikki kolme tilkkuparia lisään kuhunkin kolmannetkin tilkut. En katko lankoja välillä, joten kaikki tilkut ovat ikäänkuin löysässä ketjussa kiinni toisissaan.

Kuva 6 - Kolmannet tilkut
Pic 6 - Third diamonds

Kun kaikki yhdeksän tilkkua ovat kiinni toisissaan siirryn silityspöydän ääreen, ja silitän ompelemani saumat ensin nurjalta ja sitten oikealta puolelta. Oikealta silittäessäni silitän saumanvarat reunimmaisissa sisäänpäin ja keskimmäisessä ulospäin, jotta kertyvät saumanvarat jakautuvat tasaisemmin saumojen molemmin puolin. 
Kuva 7 - Silitys
Pic 7 - Ironing

Palaan ompelukoneen ääreen ja yhdistän seuraavaksi tilkkurivit toisiinsa. Oleellista tässä vaiheessa on saada saumat osumaan kohdalleen oikealla puolella. Jos olen ollut tarkka aiemmassa ompelussani, riittää, että asetan tilkut niin, että päällimmäisen tilkun kulma on saumanvaran verran ulompana kuin alempi tilkku. Varmuuden vuoksi neulaan vielä kaksi saumaakin kohdakkain, koska ihan viimeisen päälle tarkka en välillä itsekään ole 😀. Alla oleva kuva ehkä selvittää asiaa, mikäli teksti ei sitä tehnyt.

Kuva 8 - Saumanvarojen kohdistus
Pic 8 - Positioning the seam allowance

 Ta-daa, nappiin meni tällä kertaa 🙏.

Kuva 9 - Ta-daa
Pic 9 - Ta-daa

Eipä tässä sitten muuta kuin taas takaisin ompelemaan 😃.

***********************

I've made great progress with DD's quilt for their bedroom, as I've already 34 finished blocks. When sewing the blocks I've realized that some acquisitions I have made earlier, have proven quite useful . First of them is the template plastic I once won in a blog challenge (pic 1).

I also love my rotating cutting mat because I can cut and rotate it without moving the fabric and the template on top of the fabric. Mine has measurements in inches (pic 2). Majority of the blocks consist of diamond shapes, 9 per block, and according to my preliminary calculations almost 80 blocks will be needed. I first cut the fabric into strips that are slightly wider than the diamond shape. I put two strips on top of each other and then cut the pieces on my rotating cutting mat. I go with only two at a time as I've noticed that strips tend to escape under my rotary cutter if there are more than two.

I've cut some strips from all of the fabrics and cut more as I go and stitch. I then set them on to a large ruler I acquired some years ago, as - surprise, surprise - we were on holiday there and I went Fabric shopping (pic 3). With the ruler I go over to my sewing machine.

In the first phase I turn the diamonds of the center row on to the diamonds of  the first row, and place them right sides together (pic 4 above).

I take them two at a time and sew them together taking care that the diamond underneath is exactly seam allowance's width upper than the diamond on top of it (pic 5). I use a quilting presser foot with guide to get the seam exactly where I want it on the right side of the diamond.

 After I've sewn all three pairs of diamonds, I add the remaining three diamonds to the block as well (pic 6). I don't cut any threads, so the diamonds are kind of hanging on each other .

In the next stage i go over to my ironing table and iron all the seams from the wrong side of the fabric to set the them first. Then I iron them from the right side paying attention to getting the seam allowances of the outer strips to the inside and in the middle strip to the outside (pic 7). This way there is less bulk on them in the next stage. 

I go back to the sewing machine and connect the strips to each other. It is essential that the seams match exactly on the right. If I have been precise with my sewing, it is enough that I place the strips  with the seam allowance's width above the strip underneath it. I also pin the seam allowances to their proper place, because I'm not always that precise with my sewing  (pic 8).  

In case all goes as planned I can be satisfied - and continue making more blocks 😃 (pic 9).


sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Ystävänpäivän kaitaliina - Valentine's day table runner

Vilauttelin FB:ssa muutama päivä sitten yhtä kuvaa arvuutellen, mitä siitä sitten tulisikaan.


Joku arvasi ihan oikein: uusi kaitaliina näki päivänvalon. Tein sen vaihteeksi aplikoimalla, yksi suosikkitavoistani, jolla saa nopeasti aikaan valmista.

Piirtäessäni sydämiä liimaharsolle varasin kunkin sydämen ympärille hiukan ylimääräistä joka puolelle. Leikkasin sydämet irti ylimääräisine liimaharsoineen ja silitin ne sitten kankaan nurjalle puolelle. Sydämet ovat symmetrisiä, joten ei tarvinnut ajatella, miten ne tulisivat esiin lopullisessa työssä. Jos kyseessä on jokin epäsymmetrinen aplikaatiokuvio, tulisi huomioida, että lopullisessa työssä se tulee olemaan peilikuva. Ai mistäkö tiedän? No kokemuksen kautta tästä v. 2017 ompelemastani vauvanpeitteestä , jossa minulle kävi tahtomattani juuri niin 😉. Onneksi silloinen asiakkaani oli valmis hyväksymään asian, niin ettei tarvinnut tehdä kaikkia hahmoja uusiksi.

Mutta takaisin asiaan. Vasta silityksen jälkeen leikkasin ne tarkalleen piirrettyjä viivoja pitkin irti kankaasta. Näin reunat eivät rispaannu ennen aikojaan. Vielä pikku niksi: liimaharson paperin saa näppärästi poistettua, jos tekee siihen ensin neulalla naarmun nurjalle puolelle. Naarmun tulee mennä  kankaaseen ja johonkin reunaan asti, silloin paperin saa helposti kuorittua irti tarvitsematta vaurioittaa itse aplikoitavaa kuviota.


Saatuani liinan valmiiksi latasin sen HQ Avanteen. Tikkasin aplikaatiokuviot ympäriinsä ja Swiss Cheese-viivaimella  isoja ympyröitä reunojen suorakaiteisiin. Sydänten ympärille tikkasin viivoja 1/4" välein, ja liina oli tikkausten osalta valmis. Ompelin vielä reunakantin paikoilleen, tällä kertaa 2 1/4" kaitaleista, ja kas: liina oli valmis.

Liina koneessa odottamassa tikkauksia - Table runner waiting for quilting

Yksittäinen sydän viivatikkauksineen - Single heart 

Liina paraatipaikallaan - Table runner in place


Strategiset mitat ovat 41,5 x 160,5 cm. Ihan ystävänpäiväksi liina ei ehtinyt, sillä sain sen valmiiksi eilen, mutta uusi ystävänpäivä tulee toki taas ensi vuonnakin...

******************************


I gave in FB a glimpse of my latest work a few days ago guesstimating what it might become. Somebody got it right, it is a table runner. For a change I made it with applique, which is one of my favorites. It gives lovely results rather quickly.

When I drew the hearts on double sided fusible interfacing I left a little extra all around them. I then cut them out with that extra and ironed them to the wrong side of the fabric. As hearts are symmetrical, I gave no thought as to the finished work. Had they been asymmetrical, I would have had to bear in mind that in the finished work they would have been a mirror image. If you wonder how I know: in 2017 I made a baby quilt for a customer and had exactly the same situation, because I wasn't paying attention. Luckily the customer accepted it as such, so I had a lucky escape 😉.

Back to the  table runner:  only after I ironed applique hearts did I cut them along the lines. In this way they didn't fray. And another tip: you can get off the paper by scratching it first so, that the scratch goes down to the fabric and to some edge of the applique. Then you can easily peel off the paper without damaging the applique shape. 

I assembled the table runner and loaded it then to my Avante. I stitched around the applique shapes and made some large circles with my Swiss Cheese ruler. on to the rectangles of the surrounding sashing.  Then some straight lines 1/4" apart around the heart shapes, and quilting was complete. The only thing remaining was to sew the binding, this time I used 2 1/4" strips and - the table runner was finished.

Strategic measurements: 41,5 x 160,5 cm. I didn't quite make it to the Valentine's Day this year, but there is always next year...




torstai 6. helmikuuta 2020

Vierashuoneen peite - Quilt for guest bedroom

Sain vierashuoneen peitteen reunakantin ommeltua valmiiksi viime sunnuntaina, joten sain peitteen valmiiksi kuuden kuukauden urakan jälkeen. Ehdin jo jossain määrin tympääntyäkin siihen, niin käy lähes aina, kun loppu häämöttää. Mutta olen valmiiseen peitteeseeni hyvin tyytyväinen.

Eilen oli pitkästä aikaa vähän valoisampi päivä, pakkasta -10 astetta, mikä tuntui aika kylmältä, kun on taas pitkään ollut niin leutoa. Sain peitteestä ihan mukiinmeneviä kuvia ulkona.


Jos joku kummastelee tuota eri näköistä blokkia, niin se johtuu - tietenkin - omasta mokasta. Minulla oli kyllä 12 identtistä blokkia viimeiseen leikkausvaiheeseen asti, mutta sitten mokasin ja leikkasin yhtäkkiä ja ilman mitään syytä yhden väärin. Se olisi pitänyt leikata 90 asteen kulmassa, mutta leikkasin sen suoraan 😒. Sen jälkeen ompelin yhden eri näköisen blokin tuohon paikalle, mutta se paistoi sieltä erilaisuuttaan niin pahasti, että päädyin tekemään jäljelle jääneistä samansävyisistä kankaista yhden erilaisen blokin. Nyt se sulautuu mielestäni joukkoon huomiota herättämättä.

Tässä vielä yksityiskohtia ja lähikuvia peitteestäni.











Ja viimeisenä vielä kuva, jossa peite on sille kuuluvalla paikallaan vierashuoneessamme.


Ja viho viimeiseksi: jos jotakuta jäi vaivaamaan, mitä tapahtui blokeille, joita ensin ajattelin noiden yksiväristen harmaiden sijaan. Tein niistä vauvan peitteen, kun en jossain vaiheessa ollut varma, olinko tehnyt peitteet jokaiselle veljeni lapselle. 



*********************

I got the binding in place last Sunday, so my quilt for guest bedroom was finalized after six months of hard labor. I was almost fed up with in the end - as almost every time as I'm almost done with something. BUT I'm very pleased how it turned out.

It has been mild for so long that -10 degrees felt pretty cold. It was crisp, bu it was also clearer weather, so I managed to get some satisfactory pictures outside.

If somebody is wondering about the different look of that one block, it's - of course - due to my mistake. The block pattern is rather complicated and requires sewing, cutting, sewing, cutting and finally sewing all of it together in a certain way. I did have twelve identical blocks until the final sewing and cutting. But then I, for no reason at all, cut one of them in the wrong way, so I ended with only eleven correctly cut blocks. I then decided to put a totally different block sewn in the same method, but it popped out in a very unpleasant way. What to do - I sewed instead another block from fabrics left over and made it in a completely different way. I think it turned out just fine, it blends nicely with other blocks.

Above is also a picture showing the quilt in the final destination = our guest bedroom.

Finally, to all those wondering what happened to the blocks I originally planned to put into the quilt instead of grey blocks. I made a baby quilt out of them, as I wasn't quite sure whether I had done one for all my nephews and nieces. (It's shown in the last two pictures.)





sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Reunakaitaleen kiinnitys - Attaching the binding

Ajattelin, että voisin laittaa tänne ohjeistuksen siitä, miten itse teen reunakaitaleen kiinnityksen valmiiseen työhön. Sama pätee niin pienille kuin suurillekin töille, oli sitten kyseessä mukimatto, tabletti, liina tai kokonainen sängynpeite.

Ompelua varten laitoin maalarinteipin helpottamaan ensimmäistä vaihetta. Se kulkee aina vasen reuna neulan kohdalla kuvan 1 osoittamalla tavalla.

Kuva 1

Alkaessani ompelua käytän usein 'tilkkurenkiä' apuna: se on pieni, kahtia taitettu tilkku, jonka läpi ompelen ennen kuin alan varsinaisen tilkkutyön kokoamisen. Se ennaltaehkäisee ompelun aloituksessa usein tapahtuvaa kankaan myttäytymistä, kun kankaat eivät lähdekään oitis syöttymään ongelmitta koneen läpi. Samoin se säästää hiukan lankaa, kun ei aina tarvitse aloittaa kokonaan alusta, vaan voin jatkaa sen avulla suoraan seuraaviin kankaisiin. Käytän sitä siis aina kun mahdollista.

Alkaessani ompelun laitoin kaksi kaitaletta oikeat puolet vastakkain ja 90 asteen kulmaan toisiinsa nähden. Maalarinteippi tuli mukaan siten, että ommellessani pidin koko ajan silmällä, että alemman kaitaleen kulma kulki tarkalleen teipin vasemman reunan kohdalla (ks. kuva 2, ympyröity kohta). Saatuani kaitaleen ommeltua leikkasin 'rengin' irti kaitaleen alkupäästä ja syötin sen koneeseen ja ompelin sitä pitkin vähän matkaa, kunnes sain irrotettua reunakaiteleen koneesta. Toistin tätä kunnes koko kaitale oli ommeltuna.

Kuva 2

Kokosin kaitaleen siten, että vaihtelin väriä umpimähkään, ja joka kolmas kaitale oli aina 6" mittainen. Muiden pituus vaihteli sen mukaan, miten paljon kutakin kangasta oli minulle jäänyt, joten ne vaihtelivat: pisimmät olivat 30 cm, lyhimmät 20 cm.

Saatuani 10-metrisen kaitaleen ommeltua leikkasin kulmiin jääneet kolmiot pois tilkkuleikkurillani jättäen 1/4" (6 mm) saumanvarat (kuva 3).

Kuva 3

Säästäväisyyssyistä en laittanut kulmapaloja roskikseen, vaan ompelin nekin pareittain yhteen, ja  edelleen neljä yhteen hyrriksi. Niistä voin työstää 'välipalana' jonkin pussukan tai kassin (kuvat 4-6).

Kuva 4

Kuva 5

Kuva 6

Reunakaitaleen pituus määräytyy kaavalla 2 x työn leveys + 2 x työn korkeus + 20-50 cm ylimääräistä kaiken varalta. Kaitaleen leveys on puolestaan enemmän makuasia. Yleensä leikkaan 2.25" leveää kaitaletta, mutta saatan tehdä sen hiukan leveämmäksikin. Esimerkiksi tätä vierassängyn peitettä varten leikkasin 2,75" leveää kaitaletta, ja tarvitsin sitä 9,6 m, joten leikkasin kaikkiaan 10 m. Käytin kaikkia ylijääneitä kankaita, joita minulle oli itse peitteen valmistamisesta jäänyt.

Piston pituutena käytän reunakantin ompelussa yleensä 2,6 - 2,8, isommissa töissä suurempaa, pienissä pienempää.

Aloitan kiinnittämällä kaitaleen ensin nurjalle puolelle, sitten oikealle. Jätän kaitaleen alusta n. 20 cm ompelematta, ja käytän koneessani aina yläsyöttäjää. Lisäksi olen hyväksi havainnut käyttää ommellessani samoja hanskoja, joita käytän vapaassa tikkauksessakin. Saan niillä paremman tuntuman työhöni, ja homma on kaiken kaikkiaan paremmin hallinnassa kuin ilman hanskoja. Neulan laitan tässä vaiheessa aina ääriasentoonsa oikealle.

Kuva 7

Kun lähestyin nurkkaa, käänsin kaitaleen 90 astetta oikealle ja painoin siihen selvästi erottuvan taitteen (kuva 8).

Kuva 8

Käänsin kaitaleen takaisin alkuperäiseen asentoon ja merkitsin tekemäni taitteen ohutlyijyisellä liitukynällä (kuva 9).

Kuva 9

Seuraavaksi ompelin eteenpäin aina viivaan asti. Tein edestakaisompeleen, otin työn koneesta ja käänsin työtä 90 astetta vastapäivään (kuva 10).

Kuva 10

Työn käännettyäni taitoin reunakaitaleen uudelleen 90 asteen kulmaan (kuva 8), ja käänsin sen sitten  kuvan 11 mukaiseen asentoon. Se oli siis tarkasti taitettuna jo ommellun reunan suuntaiseksi, ja samanaikaisesti risareuna oli seuraavaksi ommeltavan reunan suuntainen.

Kuva 11

Aloitin seuraavan sivun ompelun reunasta lähtien ja tein sinnekin ensiksi edestakaisompeleen, jotta ommel lukkiutui varmasti (kuva 12).

Kuva 12

Seuraavissa kulmissa toimin samoin kuin edellä. 

Seuraavaksi liitin kaitaleen alku- ja loppupäät yhteen. Jätin toisessa myös loppupäässä n. 20 cm reunakaitaleesta ompelematta. Siirryin leikkauspöytäni ääreen ja leikkasin reunakaitaleesta lyhyen pätkän, jota käytin tarkkaan kohdistamiseen. Avasin pätkän ja laitoin sen alkupään alle kuvan 13 osoittamalla tavalla.

Kuva 13

Leikkasin pätkän avulla reunakaitaleen alkupäästä liiat pois, saman tein loppupäälle. Yleensä nipistän reunakaitaleesta pari milliä pois, jotta se on kiinnitysvaiheessa riittävän napakka ja asettuu hyvin paikoilleen (kuva 14).

Kuva 14

Piirsin reunakaitaleen nurjalle liituviivan 45 asteen kulmaan kaitaleeseen nähden, kuten kuvasta 15 toivon mukaan näkyy. Kiinnitin parilla nuppineulalla alku- ja loppupään oikeat puolet vastakkain 90 asteen kulmaan toisiinsa nähden, ja ompelin liituviivaa pitkin.

Kuva 15

Lopuksi leikkasin reunakaitaleesta ylimääräiset pikku kolmiot pois ja ompelin loppukaitaleen kiinni tilkkutyöhöni. (Tästä en enää muistanut ottaa valokuvaa, mutta toivottavasti ymmärsitte idean.)

Saatuani reunakantin ommeltua työn nurjalle silitin sen nurjalta huolellisesti, jotta saisin sen sitten käännettyä napakasti oikealle puolelle ilman vekkejä ja kurttuja. 

Ei ole väliä, mistä kohdasta reunakaitaleen ompelun oikealle puolelle aloittaa. Kääntämisessä käytin apuna hyväksi havaitsemiani punaisia klipsuja (kuvat 16-17).

Kuva 16
Kuva 17

Neulan laitoin tällä kertaa pykälän verran keskiasennosta vasemmalle, niin sain ompeleen tarkalleen haluamaani kohtaan (kuva 18).

Kuva 18

Tässä vaiheessa oli aika myös kurkistaa työn nurjalle puolelle ja varmistua siitä, että ommel ei epähuomiossa osunut nurjalla kantin päälle (kuva 19). Olen pedanttinen ihminen, ja olen joutunut toteamaan, että minua häiritsee hirveästi, jos ommel menee kantin päälle, vaikkei se sieltä mihinkään näykään. Niinpä nykyään ompelen reunakantin mieluummin niin, että ommel on reilusti etäällä reunakantista.


Kuva 19

Kun lähestyin peitteen kulmaa, otin käyttöön uuden apulaisen: Tilkkutarhasta hankkimani näppärän liimakynän (kuva 19).

Kuva 20

Levitin liimaa ensin seuraavaksi ommeltavalle sivulle (ks. kuva 21), ja painoin kaitaleen tiukasti kiinni liiman kohdalta. Seuraavaksi levitin liimaa juuri ommeltavana olevalle sivulle (ks. kuva 22), ja painoin senkin tiukasti kiinni liiman kohdalta.


Kuva 21

Kuva 22

Varmuuden vuoksi laitoin siihen vielä klipsinkin siihen asti, että sain ommeltua kaitaleen kiinni (kuva 23).

Kuva 23

Näin jatkoin ompelua, kunnes reunakaitale oli kauttaaltaan kiinnitetty. Loppuun tein lyhyen edestakaisompeleen, otin työn koneesta ja voilà: työni on valmis.

HUOM! Tämä ohjeistukseni löytyy myös blogini niksinurkka-osiosta, jos haluat siihen myöhemmin palata 😊.

**********************

For my foreign readers: this is an instruction of how I prefer to attach the binding to a finished quilt. I'll only explain it in Finnish this time - sorry 😊.