Tikkausesikoinen - Firstborn quilt in machine

Vihdoin oli aika laittaa ensimmäinen "oikea" tilkkutyö koneeseen. Kunnian sai tammikuussa kokoamani Reikä seinässä, joka on otollinen kohde harjoittelulle isoine, yksinkertaisine blokkeineen. Ensin piti tietysti rakennella taustakangas kokoon, ja mukaan sinne ujutin yhden ylimääräiseksi jääneen blokinkin. Ei tullut siitä otettua kuvaa ennen koneeseen laittoa, joten se nähdään vasta kun työ on tikattu.

Koneeseen laittamisessa on olemassa kaikenlaisia oikoteitä onneen, mutta toistaiseksi käytän perinteistä nuppineulamenetelmää. Mielestäni se toimii hyvin ja tuskin on sen hitaampi näin aloittelijalle kuin mikään muukaan tekniikka. Ensin kiinnitetään taustakangas alareunastaan omalle tangolleen, jossa on tarranauhalla kiinnitetty leader, olkoon se suomeksi vaikka johdin = 30 x 350 cm kangaskaitale. Sekä tangossa että johtimessa on merkittynä keskikohta, ja taustakankaaseen merkitään myös keskikohta. Kohdistamalla tangon ja kankaan keskimerkit kohdalleen taustakangas kiinnitetään reunastaan johtimen reunaan nuppineuloilla ja kierretään tangolle. Tästä vaiheesta en ikävä kyllä hokannut ottaa kuvia.

Niin ja huom! Työ on koneessa kiinni pidemmästä sivustaan, näin saan tikattua pidemmät valkoiset kaitaleet yhtäjaksoisesti. Silloin, kun työ on sellainen, että sillä ei ole varsinaista ylä- ja alareunaa, ja tikkaus tehdään vapaana tikkauksena, ei muutenkaan ole väliä miten päin työ koneessa on. Ja siirtämisiä tulee vähemmän kuin pituussuuntaan tikatessa.

Tämän jälkeen tilkkupinta kiinnitetään omaan tankoonsa, jossa niinikään on samanlainen johdinkangas. Kohdistus keskelle tehdään samoin kuin taustakankaallekin. Edelleenkään ei neulaamisesta tullut kuvaa, ainoastaan tangolle kiertämisestä. Taustakangas näkyy rullattuna kuvassa äärimmäisenä oikealla olevalle tangolle.

 

 Seuraavaksi on vuorossa taustakankaan kiinnittäminen pöydän päällä olevista kahdesta tangosta ylempään, jossa myös on oma johdinkangas. Taustakangas pitää muistaa kierrättää tuon alemman tangon alitse, jotta se kulkee vaakatasossa. Alatanko on nimeltään "idle pole", ja joutilas se tosiaan muutoin on, ohjaa vain työn kulkua. Tästä vaiheesta ei taaskaan ole erillistä kuvaa, mutta neulaamisesta sen sijaan kyllä.

Kun kankaat ovat paikoillaan, niiden väliin ujutetaan vanu. Kone lukitaan siten, että se liikkuu ainoastaan sivusuunnassa, ja vanu tikataan kiinni taustakankaaseen. Ompeleen avulla tilkkupinta saadaan vanun päälle suoraan asettamalla sen reuna ompeleen tasalle - tilkkupinnan reunan täytyy tietysti olla täysin suora.

 

Tilkkupinta laitetaan kiinni nuppineuloin ja tikataan kiinni siten, että ommel jää alueelle, jonka reunakaitale aikanaan peittää.

 Myös oikea ja vasen reuna harsintikataan kiinni samalla tavoin niin pitkälle kuin työskentelyaluetta on käytettävissä. Tästäkään vaiheesta ei näköjään tullut kuvaa otettua.

Siinä olivat oppikirjojen mukaiset alkuvalmistelut, jotka täytyy tehdä aina ennen kuin varsinainen tikkaaminen voi alkaa. Päätin aloittaa varsinaisen puuhastelun "ojaan tikkaamisilla". Kiersin kaikkien sinisävyisten monikulmioiden reunat käyttäen apuna tätä monitoimiviivainta.

Eniten käytin vasemman reunan suoraa osuutta, mutta paikoitellen eteneminen oli helppoa myös oikeassa reunassa olevin puoliympyräkolojen avulla, joihin paininjalka sopivasti mahtuu. Käytän toistaiseksi kaikessa tikkaamisessa myös koneen stitch regulatoria, joka säätää piston pituuden automaattisesti. Manuaaliasetus saa vielä antaa odottaa itseään varsinkin näissä varsinaisissa töissä, sillä hallittavia asioita on ihan riittävästi ilman piston pituuteen keskittymistäkin.

Ojatikkaus eteni välillä työtä siirtämällä, minkä voi tehdä jättämällä neulan yksinkertaisesti alas työhön siksi aikaa. Lankaa ei siis tarvinnut katkaista välillä. Alareunaan päästyäni irrotin tilkkupinnan tangostaan ja harsintikkasin reunan kiinni samalla tavoin kuin yläreunan. 

Tämän työskentelytavan minulle ystävällisesti neuvoi Carole - itselleni oli jotenkin ajatus jumiutunut kangaspuumaiseksi: kaikki olisi tehtävä järjestyksessä ylhäältä alas ja kerralla. Mutta niinhän ei ole, vaan stabiloinnin jälkeen työtä voi veivata vaikka kuinka moneen kertaan edestakaisin.

Nyt työ on kauttaaltaan stabiloitu, voin siis alkaa "irrotella", ja etenen alhaalta ylöspäin. Pikkuisen jo irrottelinkin, mutta suurin osa on vielä tekemättä. Siitä enemmän ensi kerralla.

 *****************

It was time to put a "real" quilt into my machine. My "Hole in the Wall" quilt has the honour as it is a perfect candidate with it's large, simple blocks. First I naturally had to put together the backing, and I managed to place there also the thirteenth block that had come about as it didn't match the more blue ones. I didn't take any picture of the backing so you'll see it after the quilting is done.

I use the pinning method when attaching the backing and the top to the machine. There are several other ways as well, but I'm happy with pins as I'm slow anyway :) And forgetful as well: I was so eager with doing this that I forgot to photograph  part of the phases :)

I rolled the backing to the backing pole, then the quilt to the top pole. I decided to put the into the machine so that the longer side is fastened to the poles, that way I can quilt the longer white sashings in one go. Then I put the batting in between the backing and the top and stitched it to the backing  with channel locks on, so the machine only moved horizontally. This stitch line is used when positioning the top edge, and the top is then stitched down near the edge so that binding will cover the stitch line later on when the quilt is bound.

After basting down also the right and left sides as far as the working area allowed, I was ready for stitching in the ditch to stabilize the quilt. I did it using the multipurpose tool that is very handy, both with the straight edge and the half-circle openings that the presser foot fits in neatly. I stitched in the ditch all the way down around the coloured areas, rolling downwards and leaving the needle down when doing so. That way it wasn't necessary to cut the thread in between.

This way of working was kindly taught to me by Carole: I was somehow stuck with the idea that all the quilting would have to be done at once and by proceeding downwards, like when weaving . But that is not the case: after stabilizing the quilt it can be moved back and forth as many times as necessary.

Since there are a lot of things to bear in mind and pay attention to while quilting, I do use the stitch regulator in this kind of "exercise". I've done exercises with the manual mode and it isn't that bad either, but it will have to wait for more experience and practise.

Now that the quilt is stabilized I can start to "loosen up". I'm going to work my way upwards again, I already tested some free stuff, but this is how far I got by this evening.