Japanilaista pujottelua - Japanese meshwork

Mietin kurssilaisia varten erilaisia liimaharson käyttökohteita ja tulin ottaneeksi hyllystä esiin japanilaisia pujotteluja esittelevän kirjan. Aikanaan itse kurssilla ollessani tein pari työtä, niskatyynyn ja seinävaatteen, joka aikanaan pääsi jopa The Quilt Show'n sivuille päivän tilkkutyönä. Nimeltään tämä työ on "The odd man out".

 



Tuolloin en tiennyt vielä liimaharsoa olevan olemassakaan, joten käytin silitettävää tukikangasta tukemassa suikaleita. Japaninkielinen ohjeistus ei oikein avautunut, kuvien perusteella selvisi vain kaitaleiden leikkaamistapa ;)

 

Nyt ajattelin kokeilla liimaharsoa, sillä sen avulla pujotteleminen olisi varmasti paljon helpompaa, kun liimaharso sitoisi kaitaleiden reunoja estäen niitä venymästä ja rispaantumasta pujottelun aikana. Kaitaleet leikkasin niin, että jätin ne toisesta reunastaan kiinni toisiinsa muutaman millin matkalta. Muutoinkin leikkaustapa oli reunimmaisten kaitaleiden osalta hieman erilainen kuin seinävaatteessani, sillä tässä reunojen kaksi ensimmäistä kaitaletta leikattiin suoraan, ja vasta niitä seuraavat kiemuroiksi.

 

Aloin rakentaa pujottelua leivinpaperin päällä silittämällä kaitaleosat yhdysreunastaan kiinni leivinpaperiin, jolloin ne pysyivät tukevasti paikoillaan pujotuksen ajan. Näin syntyi kuvassa vasemmalla oleva pujottelu.

 

 

Oikeanpuoleisessa mallissa leikkaaminen tapahtui nyt sääännöllisinä ympyräkaarina. Tässä hyödynsin liimaharson taustapaperia, jonka jätin paikoilleen vaaleaan kankaaseen. Siihen piirsin kaaret harpilla - Siipan piirustuskoulun aikaisen harpin jatkokappaleelle tuli vihdoin käyttöä. Ajattelin ensin, että saan tuon leikattua ympyräleikkurillani, mutta se oli liian pieni, koska tarvitsemani suurimman ympyrän säde oli 22 cm.

 

Pujotteluun ei kirjassa ollut apukuvia, mutta yllättävän äkkiä lamppu syttyi: ihan samoin punottiin kuin korinpohja yleensäkin, suunta vain oli vinottain eli kohtisuorassa yläkulmia vastaan.

 

Liimaharso tosiaan helpotti työskentelyä: apukiinnitin kaitaleita raudan kärjellä painaen sitä mukaa kun sain ne pujotettua. Näin ne pysyivät paikallaan, mutta jos jossain näytti olevan vikaa, ne sai vielä irrotettua ja korjattua. Kunnollisesti silitin työn vasta, kun pujottelu oli kokonaan valmis.

 

Molemmat pujottelut ovat n. 25 x 25 cm, ja oppilaille tuota näyttäessäni kysyivät tietysti, mihin tuota sitten voisi käyttää. No, näistähän saisi vaikkapa somisteen siihen kassiin, josta tulikin lopulta tyyny... Sisäpiirin vitsi, kurssilaiset ymmärtävät ainakin - mutta ehkä muutkin, sillä kenellepä ei olisi joskus käynyt niin, että suunnitelma matkan varrella muuttuu, syystä tai kolmannesta...

 

**********************************

 

Last week I was figuring out different ways of using fusible web, as we were tackling the material with my students. I came across a book about Japanese meshwork that had been standing unused ever since the course I took myself years ago. Back at that time I did make two meshwork projects, a pillow and a small wall hanging. The last one even ended to be published on The Quilt Show web pages as the "Quilt of the day" from member gallery. I called it "The Odd Man Out", as I got the idea of adding the two orange patches into places where they couldn't actually exist.

 

Now I took the book and had a look at the technique with raw edge strips again. When doing the wall hanging I didn't even know that a material like fusible web even existed, so I used fusible interfacing - since the book is Japanese, it was a bit overwhelming to try and figure out anything else but the pictures concerning the technique of cutting the strips. So working with this was pure quessing, creativity, trial and error.

 

I figured that using fusible web would make the meshwork much easier: it would prevent the strips from stretching and unraveling during weaving. By cutting the strips so that they were still hanging together by a couple of millimetres from one side, I could then iron them from that edge onto baking paper, and they would stay put on their places. This resulted in the first experiment on the left in the picture. Compared with my earlier wall hanging there is one difference in the cutting: the outer two strips are cut straight and the rest of them in the wiggly way.

 

Second experiment is done using circular strips. Here the fusible web also served well: I left the release paper to the back of the lighter fabric, so I could draw the circles to the paper. First I thought that I could just simply use my circular cutter, but it proved to be too small, since the largest circle had a 22 cm radius. To the rescue came DH and his professional compass with an extension piece that allowed such large circles.

 

The book only showed how to cut the strips for circular version, but the light bulb moment came quite quickly. Weaving it together wasn't that difficult, I just had to do it against the upper corners starting from the largest pieces.

 

The weaving was really easy with the fusible web: the strips didn't stretch or ravel, and I dould tack the strips with the tip of my iron as the weaving proceeded. That way the strips stayed put, but I could still release them if necessary. Final ironing took place only after all the weaving was in place and finished.

 

Both samples are approx. 25 x 25 cm, and when showing them to my students, they naturally asked what could be made out of them. Well, how about a bag that ended up becoming a pillow... That is an insider joke, that came about during the course - but on the other hand perhaps a more general one as well:  isn't it more than frequent that plans change during the process...