Terveisiä... - Greetings from...

 

... helvetistä - ihan totta. Viikonloppuna ilahdutimme ystäväpariskuntaa viemällä heidät yllätysretkeilemään Helvetinjärven kansallispuistoon. Se on ollut suosikkikohteemme jo lähes parin vuosikymmenen ajan - tosin edellisestä käynnistä oli vierähtänyt sen verran aikaa, että vuoden 2010 myrskytuhot näimme vasta nyt. Kansallispuistojahan hoidetaan koskemattomuuden periaatteella: puut saavat kaatua tai lahota niille sijoilleen, ainoastaan kulkureitit pitkospuineen ja porrastuksineen pidetään selvinä. Muistan järkytykseni Itä-Suomessa tuolloin heti myrskyjen jälkeen, kun metsää oli kaatunut lakoon kuin vilja sateen alla pellossa, eikä kansallispuistokaan ihan vähällä ollut päässyt.

 

Koska seurueemme vieraat jäsenet olivat jo iäkkäämpiä, kuljimme tällä kertaa reitin Helvetinkolulle lyhyempää kautta, jolloin kävelyä tuli vain kaksi kilometriä suuntaansa. Tässä miehet painelevat edellä, naisväki puhua pulputtaen perässä.

 

 





Matkan varrella ihmeteltiin pieniä sammakoita, jotka kohtaloa uhmaten ylittivät metsäpolkua, joissakin kohdin niin lukuisina joukkoina, että pitä varoa vähän mihin astuu. Siippa tietää paljon luonnosta ja lunnon elävistä, ja osasi valistaa, että kaikki matelijat ja liskot Suomessa ovat rauhoitettuja kyykäärmettä lukuunottamatta. Olisikohan poliisi tullut ja sakottanut, jos joku pikkuinen epäonnekas olisi kengän alle liiskaantunut... Tämä pieni rupikonnavauva ainakin pääsi turvallisesti jatkamaan matkaansa kuvaussession jälkeen.

 

Myös tämän kimalaiskuoriaisen Siippa bongasi matkan varrella.

 



 

Matka joutui ja pian olimmekin jo perillä. Ensin ihasteltiin maisemaa näköalapaikalta ja rotkon reunamilta. Helvetinjärvi on muodostunut kalliorotkoon, ja kallioseinämää riittää kymmenien metrien syvyyteen myös veden alla.

 

 





Sitten laskeuduttiin vähän yli sata rappusta alas taukotuvalle paistamaan makkarat välipalaksi.
.

 

Rappukaiteella siipiään lepuutteli komea pistiäinen.

 

 



 

 

Maisemat Helvetinjärvellä ovat inspiroineet monia suomalaisia taiteilijoita, ja punamultamaalatun kämpän suojissa ovat vierailleet sellaiset taiteilijat kuin Runberg, Sibelius, Gallen-Kallela ja Simberg innoitusta etsimässä.

 

Itse Helvetinkolu on syvä kalliorotko, joka on syntynyt maankuoren halkeamien ja siirrosten seurauksena jo 200 miljoonaa sitten. Tässä kohtaa huomasin sitten laiskistuneeni kuvaamisen suhteen, mutta onneksi koneelta löytyi neljän vuoden takaista kuvaussatoa. Ensimäisessä kuvassa on rotko ylhäältä alaspäin, toisessa alhaalta ylöspäin. Kerran olen itsekin tuon rotkon kiivennyt alhaalta ylös, mutta nyt emme moiseen voimankoitokseen ryhtyneet - viimeksikin lasten kanssa "kolutessamme" tarvitsin kriittisimmässä kohdassa Pojalta vähän tuuppausapua eteenpäin päästäkseni...

 

 

Jatkon oli tarkoitus sujua kahtena ryhmänä: naiset siirtyisivät kävellen 5,5 km matkan Haukkajärvelle yöpymispaikkaan vaellusreittiä ptikin, ja miehet siirtyisivät kohteeseen matkailuautollamme. Näin erkaannuttiinkin, kunnes 1,6 km kuluttua puhelin pirisi, ja miehet ilmoittivat auton avainten olevan edelleenkin repussani... Neuvottelujen jälkeen päädyimme palaamaan mekin autolle miesten odotellessa kioskin terassilla - kuivin suin: Siippa oli unohtanut lompakon kotiin ja vieraan lompsa oli autossamme. Eivät olleet edes tiskaamaan tarjoutuneet saatikka että vaimot heidät sieltä lunastaisivat paikalle palattuaan.

 

Luonnon ihmeistä matkalla tuli vielä vastaan tämä vaskitsa / rantakäärme, joka ensi silmäyksellä näytti lähinnä isolta kastemadolta - siitäköhän tullee sen englanninkielinen nimi "hidas mato"? Tosin hidas se ei ollut meidät tiedostettuaan, vaan livahti vilkkaasti varpujen joukkoon heti meidät tiedostettuaan.

 

Vaskitsa/rantakäärme - Anguis fragilis - Slowworm

 

Ja tässä vielä aiemman retkemme luonnon ihmeitä, silloin näytän olleen kamerani linssin kanssa kiinni joka mättäässä!

 

Musta haiskiainen - Phosphuga atrata - European carrion beetle

Jokin kämmekkä - Platanthera - No exact identification yet

Maariankämmekkä - Dactylorhiza maculata - Heath spotted orchid

Karhunsammal - Polytrichum - Haircap moss

Hikoileva kääpä - Polyporaceae - sweating polypore

 

*************************

 

... from hell, honest but true! (It is carved onto the sign in English as well, but my photo is too small to show that!) I'm talking about Helvetinjärvi (Hell's lake) national park and it's one of our favorite places since almost twenty years. Unfortunately it has been four years since we last visited it - DH made a short visit after that on his own, when he was in the area - so I hadn't seen the storm damages from 2010 that had hit the park rather badly. As you might know, when trees fall or die in a national park they are left where they fall and nature can take it's course without human interference.

 

There are two different routes to approach the canyon Helvetinkolu, this time we took the shorter one, so we only had a two-kilometre-path to walk. The canyon has been formed through splitting and moving of the crust around 200 million yers ago. From top of the canyon there's a phantastic view over the lake that originally has been a canyon as well. The steep rock continues tens of metres under the water, so the lake is really deep. Stairs with over 130 steps lead down to a small cottage, that has been visited by famous Finnish painters like Akseli Gallen-Kallela and Hugo Simberg, author J.L.Runberg, not to mention our national composer Jean Sibelius. They have sought for inspiration for their arts in these fabulous surroundings.

 

There was an open fireplace at the cottage, so we spent some time with a typical snack grilled of sausages. From there on we were supposed to be split into two teams: ladies walking the 5,5 kilometres to Haukkajärvi, and gentlemen transferring our mobile home there. We did split and walked for about a mile until the phone rang. DH rang to inform us that car keys were still in by backbag... Plans had to be readjusted, so we returned to the car where DHs were sitting in the small outdoor bar - DH had left his wallet at home and guest had his in the car... They hadn't volunteered to do the dishes for some drink, let alone trusting that DWs would cash them out on arrival from the dark woods...

 

We still met the snake (Anguis fragilis; slowworm) on our way back to car, other photos I found on my computer, taken four years agoa - actually to the date... It seems I was the a quite avid photographer with pictures from every tree, insect and plant that happened to come my way.

 







monien taiteilijoiden kuten Runebergin, Sibeliuksen, Gallen-Kallelan, Merikannon ja Simbergin käyntikohde