Kelttiläinen kokeilu - Celtic experiment

En ole istunut ompelukoneen ääressä sitten Päivölän, ja osa kurssilla mukana olleista tavaroista oli purkamattakin vielä. Eilen oli tavoitteena aloittaa syksyn kurssin mallitöiden valmistelu, mutta tavaroiden purkamisen kautta kummasti ajauduin siivoamaan Siipan työhuonetta yläkerrassa ompeluhuoneeni vieressä. Se on ollut kaiken ylimääräisen tavaran varastopaikka jo siitä lähtien kun Esikoinen muutti pois kotoa, ja yläkertaan jäi yksi vapaa huone. 

Huoneessa on yksi 120 cm leveä sänky, pari osiota Pojalle aikoinaan hankittua kirjahyllyä, Siipan perhoskaappi ja vanha rulokaappi sekalaisille tilpehööreille. Lisäksi siellä oli iso, nurkkamallinen kirjoitus/tietokonepöytä, kaksi tietokonetta, pari toimistotuolia (toinen jo risa), ikivanhat stereot, vähän uudemmat stereot, iso laatikollinen kirjahyllystä poistettuja kirjoja ynnä muuta, ynnä muuta - perjantaina vielä ne Aku Ankka-kansiotkin olivat lattialla, kun Poika oli ne siihen kirjahyllystä purkanut. Ymmärrätte varmaan, että huoneen keskilattialla kulki vain kapea latu, jota pitkin saattoi "hiihtää" huoneen peränurkkaan tietokoneelle.

En tiedä, mikä minuun iski - Siippa epäili auringonpistosta - ensin piti vain korjaamani omat ompelutyöni turvaan sängyn päältä, mutta sitten aloinkin ihan systemaattisesti järjestellä tavaroita. Osa löysi paikkansa huoneesta, osa viereisestä huoneesta, jossa Poika viimeiseksi majaili ennen pois muuttoa. Sen huoneen saimme kunnostettua hänen muutettuaan: Siippa avasi narisevan lattian ja asensi siihen uuden laminaatin. Seinätkin maalattiin ja sisään palautettiin ainoastaan kohtuullinen määrä tavaraa: yksi sohva ja meidän vanha 140 cm leveä parisänky, äidinperintönä saamani pieni, lasiliukuovin varustettu kirjahylly ja rottinkinen puolipallon muotoinen tuoli. Seinällä on Pojan "valkokangas", jonka hän aikanaan isänsä kanssa sinne rakensi, Ajatuksena oli tehdä huoneesta perheen leffahuone, mutta niin pitkälle emme ole vielä päässeet. Vierashuoneena se toki on palvellut, ja sängyn päällä säilytän sekä valmiita että keskeneräisiä tilkkutöitä - loistava tapa välttää taitteita, kun on työn jo valmiiksi silittänyt.

Huhkin siis hiki hatussa, ja siirtelin tavaroita, ja mitä enemmän lattialle tuli tilaa, sitä enemmän innostuin. Saatuani homman niin pitkälle kuin voin ilman Siipan apua ja päätöksiä, ajattelin, että vaikenen ja odotan, kun hän seuraavan kerran menee yläkertaan. Mutta ilta kului, eikä Siippa tehnyt elettäkään yläkertaan lähtemiseksi. Viimein en malttanut enää, vaan talutin hänet katsomaan "uutta" valtakuntaansa. Ai kuvia - se tilanne "ennen muutosta" jäi taas ikuistamatta, ja "jälkeen" on vielä vaiheessa, koska Siipan pitää vuorostaan hoidella hänen selvitettäväkseen jäänyt rytökasa, vanhan rulokaapin siirto autotalliin ja parin kehystetyn hyönteis/perhosjulisteen ripustaminen seinälle.

Tämän tarinan otsikko oli kyllä ihan muuta kuin suursiivous, mutta innostuin niin omasta erinomaisuudestani siivoussektorilla... Tänään pääsin vihdoin ompelun vauhtiinkin, eilen ehdin vain katsella kelttiläisestä nauhatekniikasta ja kelttiläissolmuista kertovia kirjojani sekä valita kankaat ensimmäiseen kokeiluuni. Vinokaitaleputkiloiden silityksessä käytettävät työkalutkin = Clover press bars olen joskus hankkinut. Niitä on paketissa viisi eri kokoa, ja tietysti juuri se tarpeellinen koko oli kadoksissa eilen, kun otin pakkauksen esille. Mutta sieltähän se tuli siivouksen tiimellyksessä esiin sekin - en kyllä kuolemaksenikaan ymmärrä, miten se oli Siipan työhuoneeseen päätynyt...

 

Malli on Beth Ann Williamsin kirjasta "Celtic Quilts - A New Look for Ancient Designs" ja nimeltään "True Lover's Knot". Mallia pujotellessa huomasin, että risteyksissä nauha meni aina vuorotellen alta ja päältä, ja kuvio on yhdestä ainoasta nauhasta muodostuva katkeamaton jatkumo. Kirjassa todetaankin, että malli symboloi todellisen rakkauden ikuisuutta ja päättymättömyyttä. Käytännössä mallia ei kuitenkaan tehdä yhdestä yhtenäisestä nauhasta, vaan lyhyemmistä kaitaleista, joiden liitokset laitetaan aina päältä kulkevan kaitaleen alle piiloon. Lyhyempien kaitaleiden käyttäminen helpottaa kuvion muodostamista, ja loppujen lopuksi nauhaa ei kovin paljon mene hukkaan.

 

Kirjan ohjeissa käytetään kaitaleen pohjassa 6 mm leveää valmista liimaharsonauhaa kuvion kiinnittämiseen pohjakankaalle. Arvaatte varmaan, että minulla on sitä nauhaa - jossain... Mutta Roxannen aplikaatioliima sentään oli tallessa ja toimi mielestäni tässäkin ihan loistavasti. Liimaamisen jälkeen kaitaleet ommellaan kiinni reunoistaan joko tiheällä, kapealla siksakilla tai piilo-ompeleella, itse käytin jälkimmäistä. Ylälankana käytin savunharmaata polyester-siimaa ja alalankana tavallista pohjakankaan väriin sopivaa ompelulankaa. Terävien kulmien osalta suorituksessa on vielä parantamisen varaa, mutta muutoin olen lopputulokseen tyytyväinen. Yksi uusi tekniikka on taklattu, ja samalla täyttyi tämän kirjan osalta sääntöni yrittää ommella jokaisesta ostamastani kirjasta ainakin yksi malli :)

 

****************************

 

I haven't sewn anything since the retreat, I hadn't even unpacked some of the stuff. Yesterday I went upstairs to finally start doing some samples for the classes I'm going to teach this fall. As I unpacked the stuff I somehow ended up cleaning DH's study that is next door to my sewing room. With time the room has been the landing place for all kinds of necessary and/or unnecesary stuff. At the time it is full with one 120 cm wide bed, two bookcases, DH's self-made butterflycases, two office chairs (one of them broken), huge computer table with two computers, two old stereo systems plus all kinds of smaller stuff lying on the floor. So there has actually been only a narrow trail leading from the door to the back corner where the computer table is located.

 

I don't know what hit me - DH suspected a sunstroke - but suddenly I found myself organizing stuff and moving some of it to the room next door. It is our quest room that used to be DS's room before he moved out for good, and we renovated it completely then. The floor was a bit sqieky so DH opened and corrected it and laid a new laminate. He also painted the walls, and after it was done I decided we would keep the room clean from junk. There is only our old 140 wide bed, an old sofa, my mother's old small bookcase with gliding glassdoors and a rattan chair. There is also a large screen on the wall that DS used to watch movies from computer, and the idea was to make the room into a movie theatre. We haven't come that far yet, but as a quest room it has served well. And the bed is a great place to store both finished and UFO quilts on - I don't need to fold them when storing them to wait for quilting and binding - or for a new owner.

 

After I was as far with the cleaning and organizing as I could, I decided not to say a word to DH but wait for him to go up and notice it for himself. But as the evening passed he made no move to go upstairs at all, so finally I dragged him there and proudly showed my accomplishments. Pictures! Well the "before" picture I totally forgot as always - and "after", we aren't that far yet. It is DH's turn to take care of the rest by moving one redundant bookcase and sorting out a pile of miscillaneous stuff and hang a couple framed posters to the wall.

 

As it says in the title, this was supposed to be a story of something entirely different than of my cleaning and organizing efforts. Yesterday I only managed to have a look at my books about Celtic designs with strip applique technique and picked some fabrics for my first sample. Today I finally got something sewn - the Saturday maneuvres did help also, since I had lost one of my Clover's press bars. I have no idea how it had landed in DH's study...

 

The pattern is from Bet Ann Williams's book "Celtic Quilts - A New Look for Ancient Designs" and it is called "True Lover's Knot". According to the book it symbolizes the eternal nature of true love, love without end. It really is just one single, continuous strip that never starts or ends... In practice it is, however, not sewn like that but several shorter bias strips are used. The joins are hidden in the crossings under the overlapping strip. Building up the pattern is easier that way and there isn't that much waste either.

 

Williams uses 6 mm wide fusible web strip for "basting" the strips to the background fabric. I do have some of that fusible strip somewhere... But Roxanne's applique glue was available and did the same trick quite well, too. After glueing/fusing the strips they are sewn to the background fabric using either narrow zigzag stitch or blind hem stitch, I used the latter. On the top I had smoke-grey polyester thread and on the bottom reqular cotton thread close to the colour of the background fabric. With mitered corners there is still room for improvement, but I am quite happy with the result. One new technique tackled according to my rule of trying to make at least one pattern out of each book I buy :)