Kelttiläinen kokeilu - Celtic experiment

En ole istunut ompelukoneen ääressä sitten Päivölän, ja osa kurssilla mukana olleista tavaroista oli purkamattakin vielä. Eilen oli tavoitteena aloittaa syksyn kurssin mallitöiden valmistelu, mutta tavaroiden purkamisen kautta kummasti ajauduin siivoamaan Siipan työhuonetta yläkerrassa ompeluhuoneeni vieressä. Se on ollut kaiken ylimääräisen tavaran varastopaikka jo siitä lähtien kun Esikoinen muutti pois kotoa, ja yläkertaan jäi yksi vapaa huone. 

Huoneessa on yksi 120 cm leveä sänky, pari osiota Pojalle aikoinaan hankittua kirjahyllyä, Siipan perhoskaappi ja vanha rulokaappi sekalaisille tilpehööreille. Lisäksi siellä oli iso, nurkkamallinen kirjoitus/tietokonepöytä, kaksi tietokonetta, pari toimistotuolia (toinen jo risa), ikivanhat stereot, vähän uudemmat stereot, iso laatikollinen kirjahyllystä poistettuja kirjoja ynnä muuta, ynnä muuta - perjantaina vielä ne Aku Ankka-kansiotkin olivat lattialla, kun Poika oli ne siihen kirjahyllystä purkanut. Ymmärrätte varmaan, että huoneen keskilattialla kulki vain kapea latu, jota pitkin saattoi "hiihtää" huoneen peränurkkaan tietokoneelle.

En tiedä, mikä minuun iski - Siippa epäili auringonpistosta - ensin piti vain korjaamani omat ompelutyöni turvaan sängyn päältä, mutta sitten aloinkin ihan systemaattisesti järjestellä tavaroita. Osa löysi paikkansa huoneesta, osa viereisestä huoneesta, jossa Poika viimeiseksi majaili ennen pois muuttoa. Sen huoneen saimme kunnostettua hänen muutettuaan: Siippa avasi narisevan lattian ja asensi siihen uuden laminaatin. Seinätkin maalattiin ja sisään palautettiin ainoastaan kohtuullinen määrä tavaraa: yksi sohva ja meidän vanha 140 cm leveä parisänky, äidinperintönä saamani pieni, lasiliukuovin varustettu kirjahylly ja rottinkinen puolipallon muotoinen tuoli. Seinällä on Pojan "valkokangas", jonka hän aikanaan isänsä kanssa sinne rakensi, Ajatuksena oli tehdä huoneesta perheen leffahuone, mutta niin pitkälle emme ole vielä päässeet. Vierashuoneena se toki on palvellut, ja sängyn päällä säilytän sekä valmiita että keskeneräisiä tilkkutöitä - loistava tapa välttää taitteita, kun on työn jo valmiiksi silittänyt.

Huhkin siis hiki hatussa, ja siirtelin tavaroita, ja mitä enemmän lattialle tuli tilaa, sitä enemmän innostuin. Saatuani homman niin pitkälle kuin voin ilman Siipan apua ja päätöksiä, ajattelin, että vaikenen ja odotan, kun hän seuraavan kerran menee yläkertaan. Mutta ilta kului, eikä Siippa tehnyt elettäkään yläkertaan lähtemiseksi. Viimein en malttanut enää, vaan talutin hänet katsomaan "uutta" valtakuntaansa. Ai kuvia - se tilanne "ennen muutosta" jäi taas ikuistamatta, ja "jälkeen" on vielä vaiheessa, koska Siipan pitää vuorostaan hoidella hänen selvitettäväkseen jäänyt rytökasa, vanhan rulokaapin siirto autotalliin ja parin kehystetyn hyönteis/perhosjulisteen ripustaminen seinälle.

Tämän tarinan otsikko oli kyllä ihan muuta kuin suursiivous, mutta innostuin niin omasta erinomaisuudestani siivoussektorilla... Tänään pääsin vihdoin ompelun vauhtiinkin, eilen ehdin vain katsella kelttiläisestä nauhatekniikasta ja kelttiläissolmuista kertovia kirjojani sekä valita kankaat ensimmäiseen kokeiluuni. Vinokaitaleputkiloiden silityksessä käytettävät työkalutkin = Clover press bars olen joskus hankkinut. Niitä on paketissa viisi eri kokoa, ja tietysti juuri se tarpeellinen koko oli kadoksissa eilen, kun otin pakkauksen esille. Mutta sieltähän se tuli siivouksen tiimellyksessä esiin sekin - en kyllä kuolemaksenikaan ymmärrä, miten se oli Siipan työhuoneeseen päätynyt...

 

Malli on Beth Ann Williamsin kirjasta "Celtic Quilts - A New Look for Ancient Designs" ja nimeltään "True Lover's Knot". Mallia pujotellessa huomasin, että risteyksissä nauha meni aina vuorotellen alta ja päältä, ja kuvio on yhdestä ainoasta nauhasta muodostuva katkeamaton jatkumo. Kirjassa todetaankin, että malli symboloi todellisen rakkauden ikuisuutta ja päättymättömyyttä. Käytännössä mallia ei kuitenkaan tehdä yhdestä yhtenäisestä nauhasta, vaan lyhyemmistä kaitaleista, joiden liitokset laitetaan aina päältä kulkevan kaitaleen alle piiloon. Lyhyempien kaitaleiden käyttäminen helpottaa kuvion muodostamista, ja loppujen lopuksi nauhaa ei kovin paljon mene hukkaan.

 

Kirjan ohjeissa käytetään kaitaleen pohjassa 6 mm leveää valmista liimaharsonauhaa kuvion kiinnittämiseen pohjakankaalle. Arvaatte varmaan, että minulla on sitä nauhaa - jossain... Mutta Roxannen aplikaatioliima sentään oli tallessa ja toimi mielestäni tässäkin ihan loistavasti. Liimaamisen jälkeen kaitaleet ommellaan kiinni reunoistaan joko tiheällä, kapealla siksakilla tai piilo-ompeleella, itse käytin jälkimmäistä. Ylälankana käytin savunharmaata polyester-siimaa ja alalankana tavallista pohjakankaan väriin sopivaa ompelulankaa. Terävien kulmien osalta suorituksessa on vielä parantamisen varaa, mutta muutoin olen lopputulokseen tyytyväinen. Yksi uusi tekniikka on taklattu, ja samalla täyttyi tämän kirjan osalta sääntöni yrittää ommella jokaisesta ostamastani kirjasta ainakin yksi malli :)

 

****************************

 

I haven't sewn anything since the retreat, I hadn't even unpacked some of the stuff. Yesterday I went upstairs to finally start doing some samples for the classes I'm going to teach this fall. As I unpacked the stuff I somehow ended up cleaning DH's study that is next door to my sewing room. With time the room has been the landing place for all kinds of necessary and/or unnecesary stuff. At the time it is full with one 120 cm wide bed, two bookcases, DH's self-made butterflycases, two office chairs (one of them broken), huge computer table with two computers, two old stereo systems plus all kinds of smaller stuff lying on the floor. So there has actually been only a narrow trail leading from the door to the back corner where the computer table is located.

 

I don't know what hit me - DH suspected a sunstroke - but suddenly I found myself organizing stuff and moving some of it to the room next door. It is our quest room that used to be DS's room before he moved out for good, and we renovated it completely then. The floor was a bit sqieky so DH opened and corrected it and laid a new laminate. He also painted the walls, and after it was done I decided we would keep the room clean from junk. There is only our old 140 wide bed, an old sofa, my mother's old small bookcase with gliding glassdoors and a rattan chair. There is also a large screen on the wall that DS used to watch movies from computer, and the idea was to make the room into a movie theatre. We haven't come that far yet, but as a quest room it has served well. And the bed is a great place to store both finished and UFO quilts on - I don't need to fold them when storing them to wait for quilting and binding - or for a new owner.

 

After I was as far with the cleaning and organizing as I could, I decided not to say a word to DH but wait for him to go up and notice it for himself. But as the evening passed he made no move to go upstairs at all, so finally I dragged him there and proudly showed my accomplishments. Pictures! Well the "before" picture I totally forgot as always - and "after", we aren't that far yet. It is DH's turn to take care of the rest by moving one redundant bookcase and sorting out a pile of miscillaneous stuff and hang a couple framed posters to the wall.

 

As it says in the title, this was supposed to be a story of something entirely different than of my cleaning and organizing efforts. Yesterday I only managed to have a look at my books about Celtic designs with strip applique technique and picked some fabrics for my first sample. Today I finally got something sewn - the Saturday maneuvres did help also, since I had lost one of my Clover's press bars. I have no idea how it had landed in DH's study...

 

The pattern is from Bet Ann Williams's book "Celtic Quilts - A New Look for Ancient Designs" and it is called "True Lover's Knot". According to the book it symbolizes the eternal nature of true love, love without end. It really is just one single, continuous strip that never starts or ends... In practice it is, however, not sewn like that but several shorter bias strips are used. The joins are hidden in the crossings under the overlapping strip. Building up the pattern is easier that way and there isn't that much waste either.

 

Williams uses 6 mm wide fusible web strip for "basting" the strips to the background fabric. I do have some of that fusible strip somewhere... But Roxanne's applique glue was available and did the same trick quite well, too. After glueing/fusing the strips they are sewn to the background fabric using either narrow zigzag stitch or blind hem stitch, I used the latter. On the top I had smoke-grey polyester thread and on the bottom reqular cotton thread close to the colour of the background fabric. With mitered corners there is still room for improvement, but I am quite happy with the result. One new technique tackled according to my rule of trying to make at least one pattern out of each book I buy :)

Terveisiä... - Greetings from...

 

... helvetistä - ihan totta. Viikonloppuna ilahdutimme ystäväpariskuntaa viemällä heidät yllätysretkeilemään Helvetinjärven kansallispuistoon. Se on ollut suosikkikohteemme jo lähes parin vuosikymmenen ajan - tosin edellisestä käynnistä oli vierähtänyt sen verran aikaa, että vuoden 2010 myrskytuhot näimme vasta nyt. Kansallispuistojahan hoidetaan koskemattomuuden periaatteella: puut saavat kaatua tai lahota niille sijoilleen, ainoastaan kulkureitit pitkospuineen ja porrastuksineen pidetään selvinä. Muistan järkytykseni Itä-Suomessa tuolloin heti myrskyjen jälkeen, kun metsää oli kaatunut lakoon kuin vilja sateen alla pellossa, eikä kansallispuistokaan ihan vähällä ollut päässyt.

 

Koska seurueemme vieraat jäsenet olivat jo iäkkäämpiä, kuljimme tällä kertaa reitin Helvetinkolulle lyhyempää kautta, jolloin kävelyä tuli vain kaksi kilometriä suuntaansa. Tässä miehet painelevat edellä, naisväki puhua pulputtaen perässä.

 

 





Matkan varrella ihmeteltiin pieniä sammakoita, jotka kohtaloa uhmaten ylittivät metsäpolkua, joissakin kohdin niin lukuisina joukkoina, että pitä varoa vähän mihin astuu. Siippa tietää paljon luonnosta ja lunnon elävistä, ja osasi valistaa, että kaikki matelijat ja liskot Suomessa ovat rauhoitettuja kyykäärmettä lukuunottamatta. Olisikohan poliisi tullut ja sakottanut, jos joku pikkuinen epäonnekas olisi kengän alle liiskaantunut... Tämä pieni rupikonnavauva ainakin pääsi turvallisesti jatkamaan matkaansa kuvaussession jälkeen.

 

Myös tämän kimalaiskuoriaisen Siippa bongasi matkan varrella.

 



 

Matka joutui ja pian olimmekin jo perillä. Ensin ihasteltiin maisemaa näköalapaikalta ja rotkon reunamilta. Helvetinjärvi on muodostunut kalliorotkoon, ja kallioseinämää riittää kymmenien metrien syvyyteen myös veden alla.

 

 





Sitten laskeuduttiin vähän yli sata rappusta alas taukotuvalle paistamaan makkarat välipalaksi.
.

 

Rappukaiteella siipiään lepuutteli komea pistiäinen.

 

 



 

 

Maisemat Helvetinjärvellä ovat inspiroineet monia suomalaisia taiteilijoita, ja punamultamaalatun kämpän suojissa ovat vierailleet sellaiset taiteilijat kuin Runberg, Sibelius, Gallen-Kallela ja Simberg innoitusta etsimässä.

 

Itse Helvetinkolu on syvä kalliorotko, joka on syntynyt maankuoren halkeamien ja siirrosten seurauksena jo 200 miljoonaa sitten. Tässä kohtaa huomasin sitten laiskistuneeni kuvaamisen suhteen, mutta onneksi koneelta löytyi neljän vuoden takaista kuvaussatoa. Ensimäisessä kuvassa on rotko ylhäältä alaspäin, toisessa alhaalta ylöspäin. Kerran olen itsekin tuon rotkon kiivennyt alhaalta ylös, mutta nyt emme moiseen voimankoitokseen ryhtyneet - viimeksikin lasten kanssa "kolutessamme" tarvitsin kriittisimmässä kohdassa Pojalta vähän tuuppausapua eteenpäin päästäkseni...

 

 

Jatkon oli tarkoitus sujua kahtena ryhmänä: naiset siirtyisivät kävellen 5,5 km matkan Haukkajärvelle yöpymispaikkaan vaellusreittiä ptikin, ja miehet siirtyisivät kohteeseen matkailuautollamme. Näin erkaannuttiinkin, kunnes 1,6 km kuluttua puhelin pirisi, ja miehet ilmoittivat auton avainten olevan edelleenkin repussani... Neuvottelujen jälkeen päädyimme palaamaan mekin autolle miesten odotellessa kioskin terassilla - kuivin suin: Siippa oli unohtanut lompakon kotiin ja vieraan lompsa oli autossamme. Eivät olleet edes tiskaamaan tarjoutuneet saatikka että vaimot heidät sieltä lunastaisivat paikalle palattuaan.

 

Luonnon ihmeistä matkalla tuli vielä vastaan tämä vaskitsa / rantakäärme, joka ensi silmäyksellä näytti lähinnä isolta kastemadolta - siitäköhän tullee sen englanninkielinen nimi "hidas mato"? Tosin hidas se ei ollut meidät tiedostettuaan, vaan livahti vilkkaasti varpujen joukkoon heti meidät tiedostettuaan.

 

Vaskitsa/rantakäärme - Anguis fragilis - Slowworm

 

Ja tässä vielä aiemman retkemme luonnon ihmeitä, silloin näytän olleen kamerani linssin kanssa kiinni joka mättäässä!

 

Musta haiskiainen - Phosphuga atrata - European carrion beetle

Jokin kämmekkä - Platanthera - No exact identification yet

Maariankämmekkä - Dactylorhiza maculata - Heath spotted orchid

Karhunsammal - Polytrichum - Haircap moss

Hikoileva kääpä - Polyporaceae - sweating polypore

 

*************************

 

... from hell, honest but true! (It is carved onto the sign in English as well, but my photo is too small to show that!) I'm talking about Helvetinjärvi (Hell's lake) national park and it's one of our favorite places since almost twenty years. Unfortunately it has been four years since we last visited it - DH made a short visit after that on his own, when he was in the area - so I hadn't seen the storm damages from 2010 that had hit the park rather badly. As you might know, when trees fall or die in a national park they are left where they fall and nature can take it's course without human interference.

 

There are two different routes to approach the canyon Helvetinkolu, this time we took the shorter one, so we only had a two-kilometre-path to walk. The canyon has been formed through splitting and moving of the crust around 200 million yers ago. From top of the canyon there's a phantastic view over the lake that originally has been a canyon as well. The steep rock continues tens of metres under the water, so the lake is really deep. Stairs with over 130 steps lead down to a small cottage, that has been visited by famous Finnish painters like Akseli Gallen-Kallela and Hugo Simberg, author J.L.Runberg, not to mention our national composer Jean Sibelius. They have sought for inspiration for their arts in these fabulous surroundings.

 

There was an open fireplace at the cottage, so we spent some time with a typical snack grilled of sausages. From there on we were supposed to be split into two teams: ladies walking the 5,5 kilometres to Haukkajärvi, and gentlemen transferring our mobile home there. We did split and walked for about a mile until the phone rang. DH rang to inform us that car keys were still in by backbag... Plans had to be readjusted, so we returned to the car where DHs were sitting in the small outdoor bar - DH had left his wallet at home and guest had his in the car... They hadn't volunteered to do the dishes for some drink, let alone trusting that DWs would cash them out on arrival from the dark woods...

 

We still met the snake (Anguis fragilis; slowworm) on our way back to car, other photos I found on my computer, taken four years agoa - actually to the date... It seems I was the a quite avid photographer with pictures from every tree, insect and plant that happened to come my way.

 







monien taiteilijoiden kuten Runebergin, Sibeliuksen, Gallen-Kallelan, Merikannon ja Simbergin käyntikohde

 



Nettiostoksia - Web shopping

Eipä ole leirin jälkeen syntynyt ompelusektorilla mitään mainittavaa. Tehtävää kyllä olisi vaikka kuinka: keskeneräisten kasassa riittäisi edistettävää, syksyn kurssityöt ovat vaiheessa, Pojalta tuli pari tilausta jne, mutta mikään ei houkuttele. Illat olen tuijottanut Matlockin tallennuksia, viikonloppu vierähti perikunnan kesäpaikkaa siivotessa ja kotona sain sentään osan rästiin jääneistä ikkunoista pestyä. Lomaan on vielä pari viikkoa aikaa, mutta silloinkaan ei ommella, koska retkeilyauton nokka kääntyy kohti Eurooppaa, missä vierähtää koko kolmiviikkoinen loma.

Netissä on tullut surfattua ja eilen kolisi postilaatikko, Siwaan tuli paketti ja toinen postilaatikkoon mahtumaton paketti piti noutaa postista, tai siis Valintatalosta. Päivölässä Maaritilla oli mukanaan kiinnostava kirja, josta bongasin yhden aivan ehdottoman tilkkupeitteen mallin. Tietysti se kirja = Scrap-Basket Sensations piti saada itsellekin. Tilasin tällä kertaa AdLibriksestä, joka tarjoaa kärsivälliselle odottajalle ilmaiset lähetyskulut - ja kukapa sitä ei hyödyntäisi saman tien useampaan kirjaan kerralla?

 

Nämä ovat nyt yöpöydällä iltaselaamista varten.

 

Kangaskauppojen mainoksia sataa postilaatikkooni jatkuvasti, mutta urheasti ne siellä sivuutan. Kunnes päivänä muutamana Sew Fabulous Quilt Shopin mainoksessa oli tämä ihana fat quarter -paketti. Se piti saada, maksoi mitä maksoi, vaikka sitten tullin kautta jos kerran niikseen on. Eikä kuva kyllä yhtään pettänyt: värit ovat todellakin ihanat, ja sellaisina toistuvat ainakin tässä minunkin kuvassani ja ruudulla.

 

 

 

Paketti oli yllättäen tupsahtanut eilen postilaatikkoon - ei tullaamisia eikä muitakaan ylimääräisiä mutkia matkassa! Nyt on pohdinnassa, mitä noista tehtailisi rikkomatta herkullisuutta - nam nam!

 

Siwasta noudetusta Jotexin paketista paljastuivat uudet takkahuoneen verhot, jotka kaipaavat vähän justeerausta, jotta saan ne kiskosysteemiimme ripustettua. Ja liian pitkätkin ne taitavat olla, joten lyhennettävääkin olisi - lisää UFOja lentelee siis tällä suunnalla...

 



************************

I'm suffering from quilter's/sewer's block: I haven't done nothing quilting or sewing related since the retreat. I haven't done just about anything - just watched some old Matlock episodes, during the weekend cleaned my late parents' house and this week cleaned some windows at home that should have been cleaned ages ago. There would be lots of quilting and sewing: UFO pile still exists, DS has ordered a couple of things and fall workshop samplers are not even in halfway. The is still two weeks until summer vacation starts, and there will be no sewing there either, as we are going to be in Europe for three weeks with our mobile home.

 

What I have managed is some web surfing - and some shopping that unavoidably goes together with it. In the retreat fellow quilter Maarit had an interesting book, and I found an interesting quilt pattern in it - so I had to have it. And as Ad Libris offers free delivery here in Finland why not order a couple more in the same package... Those books are now on the bedside table for evening browsing.

 

I receive lots of fabric sale mails into my mailbox, but bravely delete them one oafter another - except this one offer from Sew Fabulous Quilt Shop that contained this gourgeous fat quater bundle! I simply couldn't resist it, no matter of customs and taxes that I would have to pay for it. Yesterday the package was in my mail box - no customs, nothing extra! And the fabrics look as great as they were in the picture and as they are in my picture above! Now I have to figure out how to use them without loosing any of the yumminess :).

 

The third package that arrived yesterday contained new drapes, that are planned for our family room. They need some adjusting for the hanging system and they are a bit too long as well. So: more UFOs flying around here...

Päivölän satoa - Quilt retreat harvest

Rankka reissu oli Päivölän keikka, mutta niiiin ihana. Ompelua aamusta iltaan, ja naurua niin että vatsalihasliikkeitä ei enää iltaisin tarvittu. Lisäksi päästiin taas kangastukkuunkin törsäämään - tosin uskokaa tai älkää: sinne mennessäni rahapussissani ei ollut yhtään setelirahaa, mutta shoppailun jälkeen siellä oli kahdenkympin seteli! Siippa vähänpäätään pyöritteli tälle omaperäiselle laskuopille...

Urakasta toipumiseen meni viikonloppu, eikä blogitukseenkaan ole ollut aikaa. Nyt kuvasin vähän aikaansaannoksiani ulkosalla.

Aloitin ns. viikonloppukassista, jonka kanssa "Päivölä-veteraanit" olivat kamppailleet jo muutama vuosi sitten. Tehtyäni sen ymmärrän hyvin, miksi kamppailivat. Kaksi ensimmäistä päivää meni sen kokoon pykäämisessä, mutta lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Tämän kohdalla ei käynyt muuta kuin pieni ohjeen aiheuttama moka: siinä neuvottiin leikkaamaan liikaa kappaleita! Ajattelematta sen kummempia tein työtä käskettyä ja vasta alkaessani koota kassia tajusin, että kaksi isointa osaa oli kehotettu leikkaamaan kahteen kertaan, vaikka niitä tarvittiin vain yksi. Muutoin homma meni putkeen - aikaa vain kului.

 

 

Harkinnassa on vielä, tekisinö tähän myös pitkän olkahihnan, kun kangasta yllättäen onkin vielä siihenkin. Materiaalina käytin joskus aikoinaan Jotexin alesta tilaamani paneeliverhot, jotka eivät väreiltään sopineetkaan minnekään. Maksoivat muistaakseni 4,60 EUR. Terenauhat valmistin liimaharson avulla, mikä oli todella helppoa. Leikkasin kaitaleet lankasuoraan, ja kulmissa leikkasin niihin pienet hakit, että sain nauhan taipumaan riittävän jyrkästi.

 

Seuraavaksi siirryin pienempiin kohteisiin, sillä tarvitsin kihartimelleni sopivan pussukan. Sitä varten vain pidensin vähän viime vuotista penaalimallia. Opettaja oli muokannut kaavaa myös toiseen suuntaan, joten tein samasta kankaasta itselleni myös meikkipussin. Kaapissa seisonut japanilaistyyppinen kukkakangas pääsi vihdoinkin esiin. Näiden kohdalla maltoin mieleni enkä harrastanut vapaata tikkausta.

 

 

Seuraavaksi oli vuorossa Siipan toilettipussi, joka jäi kurssilla viime kesänä vaiheeseen: sain silloin ainoastaan seminolenauhan onmmeltua. Nyt katkaisin sen kahtia, ja laitoin pätkän kummallekin sivulle. Pussukan malli oli omasta päästä ja leikkaukseltaan tosi simppeli. Eniten aikaa kului sivuille tekemiini tikkauksiin - unohdin mustapohjaisen "oksakankaan" kotiin, joten "jouduin" tikkaamaan oksat itse mustalle kankaalle.

 

 

Poika poikkesi viikonloppuna kotona ja pussukan nähdessään heti kyseli isältään, mahtoiko tällä olla moiselle käyttöä... Siippa ilmoitti näin olevan ja vei omansa kiireesti talteen, joten Poika tilasi samantyyppisen kolmivärisen: "...minulla kun on vaan ensimmäisen sukupolven pussukka, jossa on vain kahta väriä..."

 

Seuraava työ oli taas peruskassi, jonka mallin Tilkkutarhan Minna toi tullessaan. Se oli minun taipaleeni varsinainen murheenkryyni: mikään ei onnistunut ensimmäisellä kerralla, purkasin lähes kaikkialla jotakin ja päälle päätteeksi kassini pohjan olin leikannut ihan väärin, vaikka käytin kaavaa. Onneksi oman versioni sai kuitenkin istutettua sivukappalaisiin vaikeuksitta. Kassi on vielä kesken, koska en kurssin aikana keksinyt, millaiset sangat siihen tekisin...

 

Hännänhuippuna sovelsin lompakon mallia aurinkolasipussukaksi. Minulla on aikamoisen isot ja tilaa vievät aurinkolasit, joita käytetään silmälasien päällä - niissä on siis sangat ja kaikki - ja naarmujen välttämiseksi halusin niille suojan.

 

 

Pussukka sulkeutuu tarranauhalla, mutta kaipaa vielä vähän säätöä sivuille.

 

*********************

Here you can see all my accomplishments from last week. Five days of continuous sewing, so much laughing that no stomach muscle training was needed etc... It took me the whole weekend to recover from those wonderful days.

 

I started with a weekend bag which was a bit complicated but most of all laborsome, so it took me two days to finish it. I'm very happy with the result that I put together from narrow panel drapes that I once bought but couldn't use anywhere in the house.

 

In the morning of day three I decided to sew some toiletry bags, since I needed one for my curling iron. And as the teacher had modified the same pattern into a higher one, I made one for mayself fromt he same Japanese style flower fabric as well. With these bags I was lazy: did no free-motion quilting to them.

 

Next item was a toiletry bag for my DH - I had started one last summer but only got so far that I managed to sew a Seminole strip for it. Now I took it in two and built a simple own pattern around them. I forgot to take one of the fabrics with me, the black with white twigs, so I decided to quilt a similar pattern with white thread on black fabric. DS dropped by during the weekend and immediately asked his father wether he would even need a bag like that... DH told he surely did and took the bag into a safer place from the kitchen table. So DS ordered a similar one "... since I only have a first-generation model with only two colours..."

 

My fifth project was a large bag again, but much simpler than the first one - and the one with which I did all possible mistakes, unsewed and sewed, and even managed to cut the base for it in a wrong way. Luckily it didn't cause any problems when putting the parts together, but it is different from the original version - I became a bag pattern designer by making a mistake? Handles are still missing because I didn't know what kind I would like them to be...

 

final small project was a cover for my sunglasses. They go on top of my spectacles, so they are really large and there is no ready-made covers for them in the shops.I took a wallet pattern and modified a bit. It still needs adjusting, because it is too wide at the upper edge. Otherwise it is nice and soft and gives cover to the lenses so they won't get scratches in my handbag.