Seuraavana vuorossa... - Next finish...

... olivat sitten Honeyberries-harjoitusblokit punasävyisistä kankaista - työstän näitä UFOjani näköjään uudemmasta vanhempaan päin... Kankaista riitti neljään blokkiin, ja kasasin ne omassa järjestyksessäni, joka muodosti selkeän neliön keskelle. Yhdistin blokit suoraan toisiinsa, ja lisäsin kapeat reunakaitaleet ympärille, jolloin tuloksena oli tämä keinutuolinmatto. Kuvassa se poseeraa vielä meidän keinutuolissamme, mutta tulee päätymään Anopille.

 

Laitoin väliin ohuen polyesterivanun kaksinkertaisena - ja meinasin saada lisää harmaita hiuksia tikkausten kanssa. Yläsyöttäjä toimi kyllä, mutta langan kireydensäätö oli haasteellista. Lopulta jouduin kääntämään ylälangan kireyden "täysille",  jotta tikki näytti nurjallakin asialliselta. Tikkasin ommeljuovia pitkin, mikä lähikuvissa toivon mukaan näkyy hauskana pulleutena ommelten välissä.



 

Taustakankaaksi valitsin vähän rauhallisemman kuosin, jotta silmiä voi halutessaan lepuuttaa tilkkupinnan psykedelialta.

 



 

Anoppi jo kertaalleen sai tämän synttärilahjaksi tänään. Kävimme kermakakku atkassamme iltateellä ojentamassa lahjan juhlakalulle. Otin sen kuitenkin vielä mukaan, koska siitä puuttuu vielä kiinnityslenkit. Kuopus oli kyllä mittaillut tuolia salaa, kun kävi mummonsa luona siivoamassa, mutta en ollut tullut ajatelleeksi pyytää mittaa selkänojan ylälaudan leveydestä. Nyt täytyy vielä keksiä sopiva tapa, insinööri-Siippa jo huomautti, että joustavathan niiden pitää olla. Näin olin itsekin ajatellut, luultavimmin laitan kuminauhalenkit yläkulmiin tai -reunaan ja napit molemmin puolin, jotta mattoa voi käyttää molemmin päin. 

 

*********************

 

... were my first Honeyberry blocks that I sewed from reddish fabrics. There were enough fabrics for only four blocks that I had put together with my own layout that formed squares in the middle. I sewed them into one row and added narrow sashings around. that's how this seat cover for a rocking chair came about. In the pictures it is posing in our rocking chair, but will have it's final home at MIL's.

 

This time I used thin polyester batting but put two layers in, so it became nice and puffy - and caused more gray hair for me when quilting it. Walking foot was OK but it was rather challenging to try and find suitable tension for threads. Finally I succeeded by turning upper tension to it's fullest. It was desperately needed as I quilted with pink on the top and black in the bobbin - as you can see the background fabric being so dark I thought it a necessity to be able to quilt the backing so the lighter threat wouldn't show there. The cover can be used either side upwards depending on the mood and eventual need to let one's eyes rest from the psychedelic nature of the patchwork.

 

MIL already officially received this as her birthday present, but I still had to take it with me back home so I can put in something to hold the cover in place in the chair. Lastborn had secretly measured the chair while helping her Granny with vacuuming and dusting, but after the secret was revealed I needed to mark the places for buttons and elastic band.