Kaleidoskooppi valmistui - Kool Kaleidoscope finished

Viikko sitten auoin laatikoita ja kaappeja pohtien mihin tarttuisin seuraavaksi. Keskeneräisten töiden laatikossa päällimmäisenä oli Ricky Timsin kaleidoskooppi ja varstolaatikkokasastakin pilkisti se muovilaatikko, joka piti sisällään työhön käytetyt kankaat ja kaitaleyhdistelmien jäännökset. Lyhyt työmatka - tuumasta toimeen, ja iltojen ja vappupäivän äherryksen jälkeen työ on valmis.

Tapani mukaan meinasin unohtaa kiinnittää ripustuskujan samalla kertaa reunakaitaleen kanssa, mutta muistin sentään viime tipassa. Ripustuskujan ompelussa käytin ensimmäistä kertaa Tilkunviilaajan blogista bongaamaani vinkkiä, jolla kujan väljyyden saa aikaan kuin huomaamatta: ompelin paininjalan levyisen laskoksen suunnilleen kujan päällipuolen keskikohdalla, piston pituus oli neljä. Kun sain kujan kiinnitettyä päistä ja alareunasta taustaan, purkasin ompeleen ja se oli siinä. Kuvassa olen purkanut lähinnä kameraa olevasta kujan renunaosasta laskoksen jo pois, keskikohdassa se on vielä purkamatta. (Aika lailla psykedeelinen tuo taustakangas - ehkä siksi se päätyikin tuonne taakse!)

 

Toinen "piintynyt" tapani on reunakaitaleen kiinnittäminen työhön. Jos kyseessä on minulle tärkeä ja arvokas työ, kiinnitän reunakaitaleen aina käsin. Silloin ompelen sen työn oikealle puolelle yläsyöttäjää käyttäen ennen kuin leikkaan reunoista ylimääräisen vanun ja taustakankaan pois. Käännän kaitaleen suoraksi ja silitän käänteen auki varovasti raudan reunalla välttäen painamasta itse työtä lyttyyn.

 

Nyt kaleidoskooppini on tosiaan valmis - nimi vain puuttuu! Tässä se roikkuu ulkona pyykkinarulla, luonnonvalossa kuva onnistui paremmin, vaikka kolea koillistuuli sitä välillä riepottelikin...

 

******************************'

A week ago I kept opening cupboard doors and drawers to figure out what to do next. In the UFO drawer the Kool Kaleidoscope happened to be on top, and the box containing the fabrics for it and the remnants of the strip combinations kept popping up in the pile as well. So that was it: time to get it sorted to have one UFO less to worry about.

As I was finally binding the quilt Saturday evening I almost forgot to add the hanging sleeve together with the binding, but remembered it just in time. For the first time I used the trick I learnt from a Finnish fellow blogger Tilkunviilaaja: I sewed a narrow pleat to the middle of the hanging sleeve front (with stitch length 4 on my Bernina). After I had fastened the sleeve from from all sides I just ripped the pleat open, and voilà: there was enough room in the sleeve for the hanging device! In the picture you can see that I've ripped the pleat at the front but the middle part is still unripped. ( The backing fabric is rather restless - maybe that's why it landed in the back!)

I've got one basic principle when it comes to binding a quilt: when I'm sewing binding to a quilt that I consider meaningful and valuable, I always do it by hand. I fasten it to the right side of the quilt with walking foot before I trim away the excess batting and backing. Then I fold the binding open and carefully press it open with the iron avoiding to press on the quilt itself, just on the binding with the edge of the iron. Then I turn the binding to the back of the quilt and fasten it with slip stiches by hand.

Well, my Kool Kaleidoscope is now finished - only the name is missing! I photographed it outside on the clothesline to get better light for the picture, eventhough the freezing wind from north-east tried to mess up our filming session...