Sunbonnet Sue -vauvanpeitteeseen kätkeytyy synkkä salaisuus, jonka lupasin jossain vaiheessa paljastaa. Alla oleva kuva ei ole kuvankäsittelyohjelmalla tehtyä kahdentamista, vaan peitteitä on tosiaan kaksi. Vasemmanpuoleinen valmistui lokakuussa, ja oikeanpuoleinen marraskuussa.
Tämä on niin opettavainen tarina, että kerron sen varoittavana esimerkkinä, vaikkei se olekaan itselleni kovin mairittelevaa.
Vasemmanpuoleiseen peitteeseen kätkeytyy siis synkkä salaisuus: sitä ei voi vesipestä, koska blokkien esikutistettu pohjakangas kutistuu pesussa toiseen suuntaan n. 8%. Kaikestahan voin viime kädessä syyttää vain itseäni ja laiskuuttani, kun kuvittelin voivani säästää hieman aikaa ja vaivaa ostamalla esikutistettua kangasta...
Ja mistäkö tiedän, että kangas kutistuu, jollen ole sitä kerran pessyt? No, nyt kävi niin, että uloimpiin reunakaitaleisiin valittu punainen kangas - josta on tehty myös yhden tytön hattu ja toisen mekko - alkoi yhtäkkiä epäilyttää: en ollut enää varma olinko kutistanut/pessyt sen, koska olin hankkinut sen jo useampi vuosi sitten. Se tuntui käteen niin "uudelta", että päätin pistää sen veteen ja varmistaa, ettei se päästä väriä. Siinä vaiheessa tyttöset oli jo tehty. Ja kuinka ollakaan, vesi muuttui parinkymmenen minuutin liotuksen jälkeen punertavaksi! No, ei muuta kuin kangas pesukoneeseen valkoisen kankaan kanssa - joka muuttui pesun jälkeen vaaleanpunaiseksi. Samaan satsiin pistin myös molemmat tyttöblokit, mutta niiden taustakangas ei yllättäen värjäytynyt. Tilaaja antoi luvan laittaa blokit paikalleen peitteeseen, ja varmuuden vuoksi päätettiin vaihtaa punainen kangas toiseen. Mutta blokitpa eivät enää sopineetkaan paikalleen: 27 x 27 cm:n neliöistä oli tullut 26,5 x 25 cm:n kokoisia. Uusi neuvottelu, ja päätettiin, että kun ristiäiset ovat niin lähellä, niin peite on se mikä on, ja tein kaksi uutta tyttöstä - onneksi taustakangasta oli riittävästi. Totesimme, että peite täytyy sitten vain pesettää kemiallisessa pesussa.
Välivaiheisiin kuului myös yhteydenotto liikkeeseen, josta olin kankaan ostanut. Liikkeen omistaja vetäytyi ensin kokonaan vastuusta toteamalla, että kangasta myymässä oli ollut hänen työntekijänsä, jonka olisi kuulunut kertoa, että esikutistaminen ei suinkaan tarkoita sitä, että kangas ei enää kutistuisi. Hän itse olisi tämän varmasti kertonut, muttei voinut siis asialle mitään. Jokainen tilkkuilijahan sitä paitsi tietää sen perussäännön, että kankaat pitää aina kutistaa ensiksi... Pitkän puhelinkeskustelun lopputuloksena hän kuitenkin tuli asiassa sen verran vastaan, että lähetti veloituksetta reilun määrän hieman parempilaatuista kangasta hyvitykseksi. Alunperin ostamani kankaan alkuperää hän ei pystynyt selvittämään, koska tukkuri oli mennyt konkurssiin ja kangas sen verran vanhaa varastoa, että liikkeen kirjanpidosta ei selvinnyt, mistä kangas oli alunperin lähtöisin. Olisin nimittäin halunnut tietää, mitä virkaa on esikutistamisella, jos kangas senkin jälkeen kutistuu vielä jopa enemmän, kun esim. Eurokankaan myymä, valkaisematon lakanakangas.
Kuluttaja-asiamiehellekin soitin, mutta sieltä ei minua voitu asiassa auttaa, koska minut katsottiin liikkeenharjoittajaksi, kun tein peitteen tilauksesta toiselle. Sen verran kuitenkin kerrottiin, että jos olisin ollut yksityinen kuluttaja, minulla olisi ollut oikeus pieneen korvaukseen hukkaan menneestä työstä, ja että liikkeenharjoittajalla on aina ns. isännän vastuu myös työntekijöidensä tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.
Sitten tilaaja soitti ristiäisten jälkeen, ja sovimme peitteen nimikoimisesta. Hän oli tuolloin juuri kertonut vauvan äidille peitteen tarinan ja vesipesemättömyyden, jolloin oli herännyt kysymyksiä, kuten mitä tehdä koristeeksi ommelluille napeille pesulaan viennin yhteydessä jne. Olin jo aiemmin kysynyt, että jos tekisin uuden peitteen, niin haittaisiko tilaajaa, että sen jälkeen peite ei olisi enää uniikkikappale. Ei kuulemma haitannut, joten olin aloittanut toisen peitteen, vaikken sitä vielä tuolloin hänelle paljastanut. Ja kaiken päälle tuon puhelun aikana iski vielä empatiakohtaus: mietin miten olisin itse suhtautunut, jos olisin kahden pienen lapsen äitinä saanut lahjaksi - tai siis lapsi saanut lahjaksi - peitteen, jota pitäisi varjella värikynähaavereilta tai muilta pieniin päihin pistäviltä tilanteilta. Ei ollut enää epäselvää, etteikö toinen peite näkisi päivänvaloa. "Ostin" itselleni nimikointiaikaa kiireisyydelläni, ja niin peite valmistui viime maanantai-iltana, kun ompelin nimikoinnin paikoilleen! Ja tänään kävin sen luovuttamassa tilaajalle, joka toimittaa sen omistajalleen ensi viikolla.
Olen näyttänyt peitteitä myös kansalaisopiston opetuksessani esimerkkitapauksina työn viimeistelyvaiheista, ja toivon, että sivutuotteena on mennyt perille myös se "kätketty" läksy, miksi kannattaa tehdä niin kuin suositellaan tehtäväksi. Jos kyseessä olisi itselle tuleva työ, katastrofi ei ehkä olisi ihan niin suuri, mutta harmistuksen määrään sekään tuskin vaikuttaa. Vaikka toisaalta: vastaavat läksyt olen kuunnellut ja lukenut moneen monituiseen kertaan, mutta ilmeisesti paras ja pysyvin oppi tulee - viimeistään - kantapään kautta.
Mitä tapahtuu itselleni jääneelle peitteelle? Laitan siihen ripustuskujan, koetan keksiä nimen, ja sitten laitan sen seinälle. Muistuttakoon se minua toistaiseksi siitä tosiasiasta, että oikotietä onneen ei ole olemassa... Jos joku siitä sattuu sellaisenaan kiinnostumaan, niin olen sen valmis myös myymään sopuhintaan...
************************************
I promised to reveal the gloomy secret of my Sunbonnet Sue, so here it comes. The picture above is not made with computer technology, there really are two of these quilts now. The one on the left was finished in October, the one on the right in November. And the secret is in the left one: it cannot be washed, because the white pre-shrunk fabric on which the Sams and Sues are appliqued, will shrink about 8% in one direction.
This is a very good lesson to learn, eventhough it isn't too flattering for myself. Actually I have only myself and my laziness to blame, because I tried to save some time and effort by buying pre-shrunk fabric. According to the shop owner pre-shrunk doesn't mean that the fabric wouldn't shrink any more... And after all, it wasn't her fault that the sales person in her shop forgot to tell me that... And every quilt maker should know that the fabric should always be shrunk beforehand... Finally after a long telephone conversation she did promise to send me off-charge enough fabric to replace the preshrunk fabric.
How do I know that the fabric shrinks? This gets even worse for me: the red fabric for the outer sashings suddenly felt to my hand so "new", that I started to wonder if I had washed it beforehand. (I have bought it several years ago.) So before using it any further - I had made one hat and one skirt for two of the Sues already - I put it into warm water, which turned reddish after twenty minutes. So in it went into washing machine with the two Sue blocks and a white piece of fabric - which turned pink during the washing process, whereas the Sue blocks weren't affected at all. So it was decided to put the blocks back - except that they wouldn't fit any longer!!! 27 x 27 cm squares had turned into 26,5 x 25 cm squares!!!
In the mean time the Christening was getting close there wasn't any time to start from the scratch, so I had to finish the quilt as such. But after a couple of days and an empathy attack I decided that there was no other solution but to make a new quilt. I didn't reveal it to my friend = the grandmother who ordered the quilt from me for her granddaughter. I got the quilt back for labeling as agreed, and I bought some time for the sewing by telling I was so busy. Last Monday evening I was finally so far that I fastened the label and the quilt was finished. Today I delivered it back to her and next week the final owner will get it back.
I've used both quilts also for teaching finishing phases to my students: they have been my examples for basting, quilting, embellishing and binding a quilt. I hope the "hidden" lecture of doing certain things according to instructions has also been learnt. But on the other hand: I've heard and read the same lecture so many times, so perhaps it's by trial and error that the learning process yields lasting results...
What happens to the first quilt? I'll provide it with a hanging sleeve, figure out a suitable name for it and hang it on the wall as a reminder! I could also consider selling it in case someone might get interested...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti