Yhtenäinen vinonauha - Continuous bias binding

Lupailin paljastaa syyn siihen, miksi rullasin vinonauhan vessapaperirullan hylsylle. Saman tien voin näyttää muutaman kuvan itse vinonauhan teostakin, kun en ole ohjeisiin törmännyt kuin englanninkielisissä blogeissa.

1. Ihan ensimmäinen vaihe jäi kuvaamatta: leikkasin kankaasta 23" x 23" neliön, joka on siis vajaat 60x60 cm.

2. Leikkasin kolmion keskeltä kahtia kulmasta kulmaan, jolloin siitä syntyy kaksi tasakylkistä kolmiota, joiden pitkä sivu on täysvino. Seuraavaksi ompelin kolmiot yhteen langansuorista kyljistään näin:

 

Eli täysvinot reunat ovat kuvassa ylä- ja alareunoissa.

3. Silitin saumanvarat auki, ja piirsin kankaan nurjalle täysvinon reunan suuntaisesti viivat 2 1/4" välein, koska halusin 2 1/4" levyistä vinonauhaa. Kuvassa toivon mukaan erottuvat nuo siniset viivat veteen liukenevasta tussistani. Kankaan toiseen reunaan jäi vajaat kaksi senttiä ylimääräistä, leikkasin ylimääräisen pois viivaa pitkin.

 



4. Asetin oikeat puolet vastakkain ne kangassuunnikkaan reunat, joissa olivat piirtämieni viivojen päät. Ne tuli asettaa siten, että toisen reunan ensimmäisen viivan tuli asettua vastakkaisen reunan toisen viivan kohdalle, toisen viivan kolmannen kohdalle jne. Toivottavasti nämä kuvat selventävät tätä:

 

Kangas näyttää olevan yhden kaitaleen leveyden verran ikäänkuin "pielessä". Huom! Kohdistus on tehtävä saumanvaran leveyden etäisyydellä reunasta, jotta viivat osuvat kohdakkain ommeviivan kohdalla. Kun viivat olivat kohdallaan, reunat ommeltiin yhteen, ja kankaasta tuli putkilo - vähän epämääräinen sellainen, koska kangas ei tosiaan asetu tasaisesti.

5.  Aloin leikata viivaa pitkin putkilon reunasta lähtien, ja jatkoin niin kauan kunnes tulin toiseen reunaan.

 

 

Tuloksena oli vähän yli 6 m vinokaitaletta. Tärkkäsin kaitaleen sitä mukaa kuin silitin sitä kaksinkerroin - unohdin näet tärkätä kankaan ihan aluksi kuten oli tarkoitus. Se auttaa pitämään vinokaitaleen kuosissa eli estää sitä venymästä, ja taitteestakin tulee terävä. Kaitaletta tärkätessä täytyi olla erityisen varovainen, ettei se tärkistä kosteana päässyt venähtämään. Piti prässätä, ei silttää liu'uttamalla.

Mutta tuo vessapaperirullan hylsy, miksi juuri se? Kas tässä syy:

 

Pujotin hylsyn ompelukoneeni polvinostimen varren yläosaan, johon se leveytensä puolesta on juuri passeli.





Sieltä vinonauha sitten ommellessa purkautuu kauniisti menemättä kierteille ja karkaamatta omille teilleen:

 

Vinonauhan tekoon käyttämäni englanninkielinen ohjeistus löytyy täältä. Ja googlettamalla "bias binding" ohjeita ja videoita riittää yllin kyllin. Valitsemallani ohjesivulla oli linkki kätevään taulukkoon - tosin tuumiin ja jalkoihin - jonka avulla näkee heti, minkä kokoinen kangas tarvitaan tietynlevyiseen vinonauhaan, jota halutaan tietty määrä.

Tallennan vinonauhan ompeluohjeen myös ohjesivuihini, niin se löytyy helposti myöhemminkin.

*********************

 Above I've written an instruction how to make continuous bias binding. As there are so many instructions already available in the Internet and in YouTube, I won't translate it into English. I used the istruction of this link, and there was a further link to a conversion table where you can conveniently see how large fabric square is needed for a specific length and with of bias binding. More instructions and videos can be found with Google and search term "bias binding". 

Vapaan tikkauksen haaste 2012 - Free Motion Quilting Challenge 2012

Yhdestä amerikkalaisesta tilkkutyöblogista tuli vastaan vapaan konetikkauksen haaste, joka kestää koko ensi vuoden. Siellä amerikkalaiset tikkauksen taitajat opettavat uutta joka kuukausi, ja lisäksi jaossa on sponsoreiden antamia palkintojakin. Jos kiinnostuit niin kannattaa kurkata täältä.

I found a free-motion quilting challenge in an American quilt blog that I follow. The challenge is ongoing the whole year 2012, and famous teachers are learning FMQ tips each month. And there are some prizes from sponsors as well... If you got interested, check this link.

Pussukoiden perhekokous - Tote bag family gathering

Eilisaamuna otin tavoitteeksi viimeistellä kaikki pussukat, jotka aloitin kurssilaisille esimerkeiksi. Olin tehnyt n. 55 cm kaitaleyhdistelmän, joka oli leveydeltään tilkkutyökankaan levyinen - yksi kangas oli tosin kapeampi, koska olin tyhmästi joskus ottanut pari kaitaletta kankaan päästä. Kaavoja kieritellen, kääntäen ja vääntäen sain siitä aikaiseksi seitsemän erikokoista pussukka-aihiota, joista tuli samalla hyviä tikkausharjoituksia, kun tikkasin jokaisen erilaisilla kiemuroilla.

Pienokaisen jo näittekin aiemmin, mutta tässä on nyt koko perhe, jossa on siis isän ja äidin lisäksi ei-identtiset kaksoset ja kolmoset.

 

Kuopus on varannut toisen isoista ja keskikokoisista, mutta loput ovat vielä omistajaa vailla. Pienokaisissa on kaikissa sisällä lenkki avaimia varten. Metriketjua käyttäessä hoksasin, että valkoiseen ketjuun voi laittaa vaikka punaisenkin lukon. Ostin tällä kertaa lukkiutumattomia vetimiä, ja niiden paikoilleen laittaminen ketjuun on todella vaivatonta: vetoketju vain työnnetään lukon läpi.

*******************************

Yesterday morning I decided to finish all the tote bags that I had started as examples for my students. I had built a strip combination of approx. 55 cm by cutting the strips from quilt fabric width. From that base I managed to cut seven tote bags of different size and shape. They were also quite good quilting experiments as I trained different quilting patterns on each of them.

You already saw one of the tiny ones, but here is now the whole family: mother, father, twins and triplets. 

Our Last-born has already made reservation for one of the largest and middle-sized ones, but the rest are still waiting for their owners.  In the tiny ones there's a ring inside to which you can attach your keys. When using zipper by the metre I suddenly realized that I don't necessarily have to use a white lock for the white zipper, but I can choose whatever colour I see fit.

Satakielen lalulukirja - Nightingale's song book

Heinäkuussa jo vilautinkin Loimaalle tekeillä ollutta työtä. Viime viikon lauantaina oli töiden esittely ja taiteilijan palautekeskustelu töistämme. Osalla olivat työt vielä vaiheessa, mutta muutamia valmiitakin oli esillä. Oli huovuksen ja virkkauksen yhdistelmä, ryijy ja oma tilkkutyöni. Tulossa oli vielä ainakin lisää huovutusta ja decoupage-tekniikalla toteutettavat paidat.

Alkuperäiset työt olivat Eeva Maria Salon vesivärimaalauksia, joilla hän oli kuvannut lintujen laulua. Toinen oli Satakielen laulukirja - josta minun työni oli valittu - ja toinen Korpin laulukirja.

Tein omastani 1:1 eli alkuperäisen teoksen kokoisen seinävaatteen = 29 x 35 cm, jossa aniliinpunainen osuus on läppänä taustan päällä kiinnittyen siihen yläreunasta. Alitajunta varmaan teoksia katsellessani saneli valinnan, sillä hämmästyksekseni löysin kangasvarastoista prikulleen tarvittavan väriset kankaat. Aniliininpunainen on oma värjäykseni, ja taitoin sitä tummansinisen tyllin sekä konekirjontalankojen ja vapaan tikkauksen avulla lilahtavaksi sieltä missä tarvittiin. Pohjakangas puolestaan on kaupallinen batiikkikangas, jonka kiinnitin kassihuopaan ja taustakankaaseen tikkaamalla sen kasvikuvioita vapaalla tikkauksella. Läppäosassa käytin polyester-puuvillasekoitteista vanua, jotta siitä tuli pehmeämpi.

 

Jos joskus kuuntelet satakielen laulua, tämän pitäisi esittää hieman metallista 'tjock-tjock-tjock'-osuutta sen laulannasta.

***********************

This is the small quilt from which I already showed some sneak peeks in July. It is my replication of one of Eeva Maria Salo's water-colour paintings that she has painted into two books: Nightingale's Song Book and Crow's Song Book. Mine is from the first one and it represents the 'tjock-tjock-tjock' part of the song.

I think my subconscious had something to do with my choice since I was very surprised when I started to look for fabrics for this one: the fuchsia is one of my own dyeing, and I only had to shade it with dark blue tulle to get the needed areas to turn to more purple. I also used violet embroidery threads and some free-motion stitching for that purpose. The background part is made of commercial batik fabric and stiff felt to make it stabile, since this is a wall hanging. In the background I used some free-motion stitching around the patterns in the fabric. In the flap on the top I used softer poly-cotton blend batting.

Pussukka - Tote bag

Treenasin vähän paperiompelua kuusikulmioiden kanssa, ja niistä piti toki kehitellä jotain valmistakin. Teinpä siis meikkipussin hieman erilaisella menetelmällä kuin ennen, ja koon määritin suhteessa kuusikulmiokukkaseen. Pussin kokoamisessa kurkkasin ohjetta Lisa Bergenen kirjasta, ja vetoketjun kiinnitysohjeen lunttasin Timotein blogista.

 

 

Pussukalla on kokoa 20 x 31 cm, pohjan leveys on 10 cm. Ompelin kuusikulmiot käsin yhteen, mutta sitten iski laiskuus ja kiinnitin ne pohjakankaaseen koneeni pykäpisto-ompeleella.

Hups - huomasin juuri, että laskurini näyttää jo yli 50 000 kävijää. Taas myöhästyin kisan järjestämisestä...

**********************

I did a bit of training with traditional English paper-piecing and hexagons, and naturally I had to use my experiments somehow. So I ended up sewing a tote bag, this time with a different type of pattern. Some help for the bag itself I got from  Lisa Bergene's book, and the zipper sewing instruction from Timotei's blog was again useful.

The bag measures 20 x 31 cm, and the base is 10 cm wide. I sewed the hexagons together by hand, but then I got lazy and fastened them to the bag fabric with my sewing machine and the blanket stitch.

Oops - I just noticed that the counter shows already more than 50 000 visitors! Again I'm late with a competition...

Fleecepeite - Fleece quilt

Luulin, että fleeceprojektini valmistuisi tuota pikaa, mutta kaksi päivää siihen meni - plus aiemmin tilkkujen leikkaamiseen käyttämäni aika. Matkan varrella näytti kyllä välillä siltä, ettei siitä tulisikaan sellainen kuin olin sen sieluni silmillä nähnyt olevan, mutta nyt kun se on valmis, olen lopputulokseen oikein tyytyväinen.

Tästä se alkoi, eli sommittelusta:

 

Seuraavana tuli se aiemmin jo näyttämäni "mysteerivaihe": kaikista tilkuista leikattiin kulmista pois 2,5 cm:n kokoiset neliöt. Nyt minulla on laatikollinen eli 432 kpl 2,5 cm fleeceneliöitä - onko kenelläkään ideoita siitä, miten ja mihin niitä voisi hyödyntää?

 

Sitten alkoi tilkkujen yhdistäminen, saumavarat tulevat päällepäin, leveys on 2,5 cm.

 

Täsä kohtaa mieleen hiipi epävarmuus siitä, tuleeko tästä sittenkään sen näköinen kuin pitäisi. Mutta ei auttanut surkutella, kaitaleet vain yhteen. Ja vihdoin kaikki oli ommeltu kiinni toisiinsa - muutaman sauman jouduin korjaamaan, sillä neljän fleecekerroksen sujuttaminen yläsyöttäjän alle ei aina sujuinut mutkitta - sananmukaisesti saumat kiemurtelivat välillä, jos ei pitänyt varaansa.

 

Seuraavaksi oli vuorossa saumavarojen hapsutus - tavallisilla Fiskarsin saksilla siinä olikin aikamoinen homma, sillä jokainen saumavara piti leikata kahdessa osassa, koska sakset leikkasivat ongelmitta vain kaksi kerrosta kerrallaan... Arvatkaa kenellä on rakko peukalon päällä... Tajusin sentään ensimmäisen hiertymän kohdalla suojata koko peukalonhangan laastareilla...

 

Kellosta en aikaa katsonut, kun piti pitää taukoja, ettei koko käsivarsi kipeytyisi mahdottomasti, mutta useampia sisustusohjelmia vierähti televisiossa, kun niitä sivusilmällä seurailin saumavaroja nipsutellessani. Ja yksi tallennettu komisario Lynleykin ehti mennä. Mutta tässä on siis viimein lopputulos (piti siirtyä ulos kuvaamaan, kun iltahämärä ei antanut sisällä enää kuvata ilman salamaa):

 

Pari lähikuvaa:

 

 Valmiin peitteen koko on 145 x 190 cm, ylimmät kuvat eivät aivan vastaa todellisuutta, koska yhdistäessäni kaitaleita toisiinsa totesin, että halusin vielä yhden vaakarivin lisää, jotta peitteestä tulisi riittävän reilun kokoinen. Siinä sitten pitikin sommitella takaosaan tummaa lilaa, koska tummansininen fleece loppui kesken. Sen enempää ajattelematta tulin asetelleeksi ne siten, että ne muodostavat pikku i-kirjaimen - hauska sattumus, koska siten tulin nimikoineeksi peiton ihan oikein: se menee isälleni, i = isä.

 

Esikoinen kun näki peitteen, niin totesi, että sellainen kelpaisi kyllä heillekin...

*******************************

When I started my fleece project I thought it would be a quick one, but it did take two days to finish - in addition to the time I spent earlier in cutting the squares. First I had to make a plan how to place the different colours. After that came the mystery phase where one-inch squares had to be cut out of the corners of each square - now I have 432 one-inch fleece squares, and I would be grateful for any ideas on how to use them!

Finally I got to sew the squares together - this was the phase when I did have some doubts as to wether the quilt was going to look like I had imagined it. But whether or not, I continued till all the squares were sewn together into a quilt. What still remained to be done was to cut the one-inch seam allowances into ragged edges around all of the 108 squares. Guess who now has a blister on one's thumb... Luckily I realized that the whole thumb was worth protecting with plasters so no further damage was done... All the allowances had to be cut in two phases since scissors would only cut two layers of fleece at a time...

The two first pictures don't quite match the end result, since after combining all squares to strips I noticed that a further strip would be needed to make the quilt long enough. This enhancement naturally caused further changes into the background of the quilt, because there wasn't enough dark blue fleece left for it. So I used dark purple instead and without thinking any further managed to personalize the quilt for my father who is going to get it: the purple squares form the letter i which is the first letter in the word "father" in Finnish.  The size of the quilt is 145 x 190 cm, so it is large enough for male use.

When our Firstborn saw the quilt she said, that they wouldn't mind getting one like that, too...

Kaleidoskooppi valmistui - Kool Kaleidoscope finished

Viikko sitten auoin laatikoita ja kaappeja pohtien mihin tarttuisin seuraavaksi. Keskeneräisten töiden laatikossa päällimmäisenä oli Ricky Timsin kaleidoskooppi ja varstolaatikkokasastakin pilkisti se muovilaatikko, joka piti sisällään työhön käytetyt kankaat ja kaitaleyhdistelmien jäännökset. Lyhyt työmatka - tuumasta toimeen, ja iltojen ja vappupäivän äherryksen jälkeen työ on valmis.

Tapani mukaan meinasin unohtaa kiinnittää ripustuskujan samalla kertaa reunakaitaleen kanssa, mutta muistin sentään viime tipassa. Ripustuskujan ompelussa käytin ensimmäistä kertaa Tilkunviilaajan blogista bongaamaani vinkkiä, jolla kujan väljyyden saa aikaan kuin huomaamatta: ompelin paininjalan levyisen laskoksen suunnilleen kujan päällipuolen keskikohdalla, piston pituus oli neljä. Kun sain kujan kiinnitettyä päistä ja alareunasta taustaan, purkasin ompeleen ja se oli siinä. Kuvassa olen purkanut lähinnä kameraa olevasta kujan renunaosasta laskoksen jo pois, keskikohdassa se on vielä purkamatta. (Aika lailla psykedeelinen tuo taustakangas - ehkä siksi se päätyikin tuonne taakse!)

 

Toinen "piintynyt" tapani on reunakaitaleen kiinnittäminen työhön. Jos kyseessä on minulle tärkeä ja arvokas työ, kiinnitän reunakaitaleen aina käsin. Silloin ompelen sen työn oikealle puolelle yläsyöttäjää käyttäen ennen kuin leikkaan reunoista ylimääräisen vanun ja taustakankaan pois. Käännän kaitaleen suoraksi ja silitän käänteen auki varovasti raudan reunalla välttäen painamasta itse työtä lyttyyn.

 

Nyt kaleidoskooppini on tosiaan valmis - nimi vain puuttuu! Tässä se roikkuu ulkona pyykkinarulla, luonnonvalossa kuva onnistui paremmin, vaikka kolea koillistuuli sitä välillä riepottelikin...

 

******************************'

A week ago I kept opening cupboard doors and drawers to figure out what to do next. In the UFO drawer the Kool Kaleidoscope happened to be on top, and the box containing the fabrics for it and the remnants of the strip combinations kept popping up in the pile as well. So that was it: time to get it sorted to have one UFO less to worry about.

As I was finally binding the quilt Saturday evening I almost forgot to add the hanging sleeve together with the binding, but remembered it just in time. For the first time I used the trick I learnt from a Finnish fellow blogger Tilkunviilaaja: I sewed a narrow pleat to the middle of the hanging sleeve front (with stitch length 4 on my Bernina). After I had fastened the sleeve from from all sides I just ripped the pleat open, and voilà: there was enough room in the sleeve for the hanging device! In the picture you can see that I've ripped the pleat at the front but the middle part is still unripped. ( The backing fabric is rather restless - maybe that's why it landed in the back!)

I've got one basic principle when it comes to binding a quilt: when I'm sewing binding to a quilt that I consider meaningful and valuable, I always do it by hand. I fasten it to the right side of the quilt with walking foot before I trim away the excess batting and backing. Then I fold the binding open and carefully press it open with the iron avoiding to press on the quilt itself, just on the binding with the edge of the iron. Then I turn the binding to the back of the quilt and fasten it with slip stiches by hand.

Well, my Kool Kaleidoscope is now finished - only the name is missing! I photographed it outside on the clothesline to get better light for the picture, eventhough the freezing wind from north-east tried to mess up our filming session...