Niin toisin... - Against all odds...

... menevät asiat joskus, ihan toisin kuin on itse suunnitellut. Kaikki oli valmiina tilkkutöiden opetusta varten perjantaina 30.9., kun ajelin illalla Raumalle. Siellä ehdin olla tuskin puoli tuntia, kun tunsin yhtäkkiä päätäni alkavan särkeä, ja särky voimistui ajoittain lähes sietämättömäksi. Helena-emäntä lähti ostamaan lääkitystä, mutta takaisin tullessaan huomasi oveni olevan kiinni ja ilmeisesti oletti minun jo nukahtaneen - en tiedä, emme ole Helenan kanssa sen jälkeen vielä tavanneet.

Oma aikansa meni, ennen kuin puolen yön aikoihin sain avun, ja minua lähdettiin viemään majapaikastani ensin Poriin ja sitten pääni kuvaamisen jälkeen edelleen Helsingin Meilahteen. Kuvaamisen tuloksena oli havaittu "akuutti ICH 95 x 45 x 40 mm oikealla frontaalisesti", kuten olen sittemmin saanut diagnoosin lukea. Aivoverenvuoto. Kaikki tämä tuli ihan puskista ilman mitään ennakkovaroituksia - jollei niiksi lasketa tilannetta, josta ei olisi ollut enää kohta ulospääsyä ilman tekeillä olleiden töiden siirtoa tulevaisuuteen, ehkä pitkällekin.

Luoja oli minulle kuitenkin tällä kertaa armollinen: toipuminen lähti heti etenemään - ei tullut tilannetta, jossa ensin mentäisiin huonompaan suuntaan ennen parempia uutisia. Toipilasaikani on ollut varsin vauhdikasta, ja minua on kiikutettu Meilahdesta Hyvinkäälle ja sieltä edelleen Röykän kuntoutussairaalaan. Päästyäni viiden ja puolen viikon "sairaalakierteen" jälkeen vihdoin takaisin kotiin ensimmäinen viikko meni pelkästään levätessä ja voimia kerätessä, sillä niin hengästynyt oli oloni kaiken pyörityksen jälkeen.

Erilaisille terapioille on ollut sijansa kuntoutussairaalassa että sen jälkeen. Aktiivisin olen ollut puheterapian osalta, johon tuli vain kahden viikon tauko siirtyessäni sairaalasta kotiin. Koen olevani nimenomaan tässä heikoimmillani, vaikka ulkopuolinen ei välttämättä mitään huomaakaan. Olen kuitenkin itse tietoinen "blokeistani", niin kuin minä niitä kutsun: varsinkin silloin menen helposti mykäksi, jos vaihtoehtoja on paljon. Tyyliin että pitäisi luetella vaikkapa p-kirjaimella alkavia sanoja...

Paljon on siis mahtunut loka-marraskuulle ja sen jälkeenkin. Lopputulema on vielä osin auki, mutta jollei tulossa ole enää pahempia takapakkeja, niin sekin tulee olemaan onnellinen. Syytä ja aihetta on siis yksinomaan kiitollisuuteen.

Koska blogikirjoitus ilman kuvaa on helposti tylsä sellainen, liitän tähän kuvan, jossa mielestäni yhdistyvät sekä kiitollisuus että joulunalusaika.

************************

... and to make the story short: I'm recovering from cerebreal haemorrhage. I'm doing fine and expect to be back in school in February.

Thank God it wasn't as serious as in could have been - I've only some issues regarding speech production, that cause me trouble in certain situations. For an "ousider" they are not noticeable at all, since I can find my way around them, so he won't have a clue.

All is well that ends well, I am confident that this will be the case here as well. To make this post a bit more interesting I'm adding a picture that in my opinion combines my humble gratitude and the fact that life goes on.

Siilit - Hedgehogs

Yksi stressinaihe poistui työlistaltani tänään, kun vihdoin otin aikaa ikuisuuden vireillä olleen siilipeitteen tikkaamisen loppuun saattamiseen. Se on nyt valmis, ja matkustanee piakkoin omistajalleen, joka ehti kesällä täyttää jo kaksi vuotta - onneksi mitoitukseni oli aikanaan sen verran reilu, että hän vielä mahtuu tuon alla päiväunia ottamaan. Peitteen saa veljenpoika Samu Oskari.

Aurinkokin valmistumisen noteerasi putkahtaen sopivasti pilvien raosta kuvaussessiotani valaisemaan. Valo ja varjot leikkivät mukavasti peitteen pinnalla. Tikkauksen yhtenäisyydestä voi olla monta mieltä, itseäni jännittivät eniten kaarevat linjat, jotka putkahtivat joukkoon jostain mielen sopukoista. Nyt kauempaa katsottuna olen niihinkin tyytyväinen, vaikka nurkissa jouduinkin vähän säveltämään... Tikkaus tehty isolla koneellani, ihan kaikki viivoitinta avuksi käyttäen - kivaa, kivaa kivaa... :)

***********************

One cause of stress is taken care of, as I finally took the time and finalized the quilting of the hedgehog baby quilt. Even the sky opened and threw some sunlight to my photo session outside.

This quilt is destined for my nephew Samu Oskari who already turned two last July - luckily I had made a large enough version of the pattern, so he still can take a nice nap under it even now.

All of quilting is done with my Handi Quilter Avante machine - I hesitated mostly with the curved lines that I added after so much straight and edgy quilting, but seeing it nw from distance I'm quite happy with it altogether. There were some challenges in the corners, they are not symmetrical or identical, but some extra lines fool the eye - at least my eye - in a statisfactory way. All quilting is ruler work using stitch regulator. Fun, fun, fun...

Syyskuuta ja opintoja - September and studies

Työpaikan ovi sulkeutui takanani elokuun lopussa, ja syyskuu opintoineen on pyörähtänyt vauhdilla käyntiin. Opiskelen siis tuotteen suunnittelun ja valmistamisen ohjelmassa, josta valmistutaan artesaaniksi. Pääsääntöisesti teen kaiken kotoa käsin, työssä oppimalla ja kotona näyttöjä valmistellen.

Ensimmäisten joukossa lähti liikkeelle asiakaslähtöisen valmistamisen näyttö, johon ompelen tutulle asiakkaalleni jälleen yhden vauvan peitteen. Nämä kankaat kaivautuivat esiin varastoistani, kun pidimme asiakkaan kanssa ensimmäisen suunnittelupalaverin.

Kyseessä on jo neljäs vauvanpeite tälle asiakkaalle, ja tämä - kuten edellisetkin - tehdään applikaatiotyönä. Muistanette ehkä tämän sirkuspeitteen, jonka ompelin kolmisen vuotta sitten.

Uusi peite menee samaan perheeseen, Aksel-pojalle, joka on saanut peitettään odottaa kauemmin kuin muut. Emil-veli ja serkkunsa ovat saaneet peitteen ristiäislahjaksi, mutta opiskelujeni vuoksi tätä projektia siirrettiin niin, että hän ehtii täyttää jo vuoden ennen kuin saa omansa. Enempää en aiheesta tässä vaiheessa paljastakaan, paitsi ehkä sen, että vuorossa on metsäinen aihe... Kaikki muu tulee julkiseksi vasta marraskuun tutkintotilaisuuden jälkeen :)

Ensimmäinen harjoittelupaikkani tulee olemaan Taito Uusimaan Hyvinkään käsityökeskus, jossa aloitan loppukuussa ja työskentelen muutaman viikon suorittaen samalla kulttuurilähtöisen valmistamisen näyttöni. Kangaspuiden ääreen käy tie, ja pääsen toteuttamaan vanhaa pöytäliinamallia, jonka kutomisesta olen aina haaveillut. Saan myös perusteellisen perehdytyksen räsymattojen kutomiseen lähtien kuteiden leikkaamisesta, tämänkin olen aina halunnut oppia tekemään oikein, räsymattoja olen toki jo kutonutkin.

***************************

I've again left my job for another nine-month-period to continue as a student in the same place where I spent last winter, Kankaanpää Institute, where I want to quilify myself in graduating as artisan from a study program in handicraft design and production. 

First part of my studies consists of a project where I sew a baby quilt for my old customer. In the first picture are all the fabrics that were pulled out of my stash as we had our first planning session. You might recall the circus project that I made about three years ago, a baby quilt as well. This new quilt will be going to the same family to little Aksel baby boy who - because of my studies last winter - has had to wait for his quilt a bit longer than his big brother Emil who got the circus quilt. 

My first training place will be all about weaving: I get to weave an old table cloth pattern and learn how to make traditional scrap rugs (or whatever rugs woven out of old clothing etc. are called) - both really interesting projects that I've always wanted to learn properly.

Päivölän tilkkupeiteviikonloppu - Päivölä quilt retreat

Kylläpä aika rientää - eikä blogiaktiivisuuteni vaan lisäänny, vaikka aikaa ehkä olisikin. Palautuminen viime talvesta on ottanut aikansa - kuulostaa ihan urheilijan kommentilta, mutta tosiaankin paluu arkeen on näkynyt saamattomuutena, haahuiluna ja ihmettelynä.

Vain kuntoilu on jatkunut naisten kympille valmistautumisen kaltaisena, 2-3 juoksulenkkiä viikossa plus parit sauvakävelyt välipäivinä. Tai jatkui torstai-iltaan asti, jolloin lenkillä 2,5 km kohdalla jotain tapahtui oikeassa pohkeessa, ja vauhti pysähtyi siihen... Piti soittaa Siippa poimimaan autolla kotiin. Luultavasti pohkeessa jotain venähti, vaikka ihan juoksin tasaista tietä tasaista vauhtia kompuroimatta - näin kai ne urheiluvammat sitten tulevat: ihan puskista ja varoittamatta. Ei varmaan tosiaan venähdystä vakavampi vamma, kuntoutunee viikossa parissa, mitä pikemmin sen parempi. Myrskylässä olisi seuraava kymppi 11.9...

Mutta asiaan ja viikon takaisiin tapahtumiin. Päivölässä tilkkuleireiltiin, tällä kertaa hyvin rauhallisissa tunnelmissa. Mukana oli kuusi innokasta ompelijaa, jotka tarttuivat toimeen hanakasti heti perjantai-iltana, ja tuloksiahan syntyi. Kaikki peitemallit saivat kannatusta, ja paria pussukkamalliakin valmistettiin välipalaksi.

Mallithan olivat:
Jaakobin tikkaat - Jacob's ladder

 Kelttiläinen twisti - Celtic twist

Kuusama - Honeyberries

Reikä seinässä - Hole in the wall

Ensin valmistui blokkeja.

Ja blokeista yhdistyi isompia pintoja.

Tästä väri-ilottelusta lähti alkuun Jaakobin portaat, josta jäi vielä hiukan kotitöitä.

Pari ballerinaa ja laatikkopussukkaakin näki päivänvalon - samaa mittanauhakangasta sattui olemaan varastossa kahdella eri ompelijalla, väritykseltään tosin eri sävyissä.

Kiitokset kurssilaisille mukavasta viikonlopusta - ihan kuin en olisi töissä ollutkaan :)

************************

I haven't got my spirits up for blogging eventhough I now had the time. Recovering from last winter's studies seems to take a lot of time and effort: I haven't done anything useful, just wandered around in the house listing things that ought to be done... The only activity remains in physical exercise. I trained in the spring for "Naisten kymppi" in Helsinki, and have continued the training ever since - until Thursday evening: I had already run 2,5 km, all well and fine, when suddenly something happened in my right calf. After that I simply couldn't take any normal running or walking steps, so I had to phone DH to take me home... Hopefully it is just a strained muscle that will heel in 1-2 weeks time - next 10 km run would be on 11th September...

Last weekend I was teaching a lap quilt retreat in Päivölä. This time there were six eager students that took the patterns seriously right at the beginning and got a lot done during the weekend. The retreat was so peaceful - almost as if I hadn't been at work at all... Thank you for these busy sewing bees that made it possible :)

Päivölä, 4. ja 5. päivä - Quilt course, days 4 and 5

Neljäs ja viides kurssipäivä etenivät vähän hajautuneemmissa merkeissä. Yhteinen teemakin toki oli, tilkkutarvikelaukku, ja sitä osa porukasta aloittelikin innolla. Osallistujilla oli tarjolla omiakin laukkujaan, joten ideoiden lähteitä riitti - niin paljon, että osa jäi kaipaamaan kotona olevia tarvikkeitaan, joita olisi kaivattu mukaan. Niinpä muutama jättikin kassin viimeistelyt kotiläksyiksi. Ja opettaja oli niin hajamielinen, ettei tullut kuvanneeksi kenenkään alkuvaiheita, vaikka niitä tarjolla olisi ollutkin.

Oma laukkuni näyttää tältä - tunnustaa täytyy, että se(kin) valmistui vasta kotona, kun kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä... Tältä laukkuni nyt kuitenkin näyttää.

Laukustani löysivät kirppiksiltä mukaan lähteneet pitsiliinat ja -blokit, sekä ruudullinen ikkunaverho,, jonka nappasin keväällä Kankaanpään opiston "toisen roska, toisen aarre"-pöydältä. Halusin laukusta nimenomaan täysin avautuvan mallin, koska edellisessä tavallisessa kassissani väsyin pujottelemaan viivaimia ja muita tarvikkeita omiin taskuihinsa laukun uumenissa. Vielä on mietinnässä, laittaisinko alareunoihin kuitenkin lyhyet vetskarit sulkemaan kassin pohjaosan tarvittaessa. Tällaiseen toteutukseen ne on helppo vielä lisätäkin. Kuvien oton jälkeen olen ommellut yläreunaan tarranauhat kulmiin sulkijoiksi, jotta ne eivät ala lerpattaa ulospäin.

Yhteisiin aiheisiin kuului vielä tämä näppärä lankaroskis, joka on helppo kuljettaa mukaan kokoon painettuna ja sulkea kuljetuksen ajaksi litteäksi.

Perjantain lounaan jälkeen kokoilimme tuotokset taas näyttelyksi. Paljon oli saatu aikaan, ja on aina mukava nähdä tuotokset koottuina yhteen.

Kiitokset ahkerille kurssilaisille, ensi kesänä taas uusi kurssi ja uudet kujeet.

***************************

The last course days were more diversified, part of the participants started with a tool tote for patchworwk equipment, some worked with earlier themes. A couple of students also had some cool totes, that inspired others - and forced them to wait to get home to be able to use materials they wanted for their bags. For some reason I totally forgot to take pictures of the WIP totes, so I only have pictures of my bag. To be honest: even my bag got finished only afterwards at home, I had to reconsider some details with the handles, since I made some changes to my original plan on the go...

I specifically wanted a bag that opens up completely, because I find my old flat one inpractical when I try to get the rulers in to their own pockets. I'm still considering wether to sew short zippers to the bottom of the sides to close it when needed - with this composition it is easy to add them afterwards. After taking the pictures I've added some Velcro to the upper corners so they will stay put in upward position.

On Friday after lunch it was time to gather all pretty finished things to display, so everybody could still have a look at the acomplishments. All participants were really diligent and hard-working, so no wonder there was so much to show at the end.

Thank you to all busy bees - next summer there will be a new course with new challenges!

Päivölä, 3. päivä - Quilt course, day 3

Ennen kurssia, kotona Nurmijärvellä bongasin yhtenä iltana päärynäpuustamme tämän pöllöveitikan. Lieneekö sukua sille lehtopöllölle, joka eksyi mansikkamaamme verkkoon viisi vuotta sitten, ja jonka pelastimme Korkeasaareen hoitoon.

Tämä oli ilmeisen kesy yksilö, koska ennen kuin huomasimmekaan, se oli vallannut sohvan - ja kaukosäätimetkin...

Toisena kurssi-iltana pöllöjen huhuilua alkoi kuulua sitten Päivölässäkin. Ja keskiviikkona niitä lehahteli jo useampia. Kaksi oli vielä vähän laihanlaisia, eivät kai olleet saaneet riittävästi hiiriä mahan täytteeksi.

Keskiviikkona otettiin myös tanssiaskelia uusissa tanssikengissä. Malliballerinani kaipailee edelleen paria.

Kurssilaisilta syntyi toinen toistaan kauniimpia ballerinoja, jos kaikki eivät näy kuvissa, niin syy on yksinomaan kuvaajan - tossuja oli niin paljon, etten enää pysynyt kärryillä mitkä olin jo kuvannut, mitä en.

*************************

One evening at home - before the quilt course - I happened to spot an owl in our pear tree. It was rather tame and before we knew it had taken over our couch and even the remote controls...

Well, on Tuesday evening we started to hear owls in the course premises as well. On Wednesday they became even louder and we noticed that there were several of them: some thinner than the others, probably all of them hadn't been as lucky with mouse hunting as others.

New dancing shoes were also popping up like mushrooms in the rain. It's always great fun to see what the participants make of a new pattern introduced to them. The are all so cute - and so many I'm not sure I got all of them photographed...