Synkkä salaisuus - Gloomy secret

Sunbonnet Sue -vauvanpeitteeseen kätkeytyy synkkä salaisuus, jonka lupasin jossain vaiheessa paljastaa. Alla oleva kuva ei ole kuvankäsittelyohjelmalla tehtyä kahdentamista, vaan peitteitä on tosiaan kaksi. Vasemmanpuoleinen valmistui lokakuussa, ja oikeanpuoleinen marraskuussa.

Tämä on niin opettavainen tarina, että kerron sen varoittavana esimerkkinä, vaikkei se olekaan itselleni kovin mairittelevaa.

Vasemmanpuoleiseen peitteeseen kätkeytyy siis synkkä salaisuus: sitä ei voi vesipestä, koska blokkien esikutistettu pohjakangas kutistuu pesussa toiseen suuntaan n. 8%. Kaikestahan voin viime kädessä syyttää vain itseäni ja laiskuuttani, kun kuvittelin voivani säästää hieman aikaa ja vaivaa ostamalla esikutistettua kangasta...

Ja mistäkö tiedän, että kangas kutistuu, jollen ole sitä kerran pessyt? No, nyt kävi niin, että uloimpiin reunakaitaleisiin valittu punainen kangas - josta on tehty myös yhden tytön hattu ja toisen mekko - alkoi yhtäkkiä epäilyttää: en ollut enää varma olinko kutistanut/pessyt sen, koska olin hankkinut sen jo useampi vuosi sitten. Se tuntui käteen niin "uudelta", että päätin pistää sen veteen ja varmistaa, ettei se päästä väriä. Siinä vaiheessa tyttöset oli jo tehty. Ja kuinka ollakaan, vesi muuttui parinkymmenen minuutin liotuksen jälkeen punertavaksi! No, ei muuta kuin kangas pesukoneeseen valkoisen kankaan kanssa - joka muuttui pesun jälkeen vaaleanpunaiseksi. Samaan satsiin pistin myös molemmat tyttöblokit, mutta niiden taustakangas ei yllättäen värjäytynyt. Tilaaja antoi luvan laittaa blokit paikalleen peitteeseen, ja varmuuden vuoksi päätettiin vaihtaa punainen kangas toiseen. Mutta blokitpa eivät enää sopineetkaan paikalleen: 27 x 27 cm:n neliöistä oli tullut 26,5 x 25 cm:n kokoisia. Uusi neuvottelu, ja päätettiin, että kun ristiäiset ovat niin lähellä, niin peite on se mikä on, ja tein kaksi uutta tyttöstä - onneksi taustakangasta oli riittävästi. Totesimme, että peite täytyy sitten vain pesettää kemiallisessa pesussa.

Välivaiheisiin kuului myös yhteydenotto liikkeeseen, josta olin kankaan ostanut. Liikkeen omistaja vetäytyi ensin kokonaan vastuusta toteamalla, että kangasta myymässä oli ollut hänen työntekijänsä, jonka olisi kuulunut kertoa, että esikutistaminen ei suinkaan tarkoita sitä, että kangas ei enää kutistuisi. Hän itse olisi tämän varmasti kertonut, muttei voinut siis asialle mitään. Jokainen tilkkuilijahan sitä paitsi tietää sen perussäännön, että kankaat pitää aina kutistaa ensiksi... Pitkän puhelinkeskustelun lopputuloksena hän kuitenkin tuli asiassa sen verran vastaan, että lähetti veloituksetta reilun määrän hieman parempilaatuista kangasta hyvitykseksi. Alunperin ostamani kankaan alkuperää hän ei pystynyt selvittämään, koska tukkuri oli mennyt konkurssiin ja kangas sen verran vanhaa varastoa, että liikkeen kirjanpidosta ei selvinnyt, mistä kangas oli alunperin lähtöisin. Olisin nimittäin halunnut tietää, mitä virkaa on esikutistamisella, jos kangas senkin jälkeen kutistuu vielä jopa enemmän, kun esim. Eurokankaan myymä, valkaisematon lakanakangas.

Kuluttaja-asiamiehellekin soitin, mutta sieltä ei minua voitu asiassa auttaa, koska minut katsottiin liikkeenharjoittajaksi, kun tein peitteen tilauksesta toiselle. Sen verran kuitenkin kerrottiin, että jos olisin ollut yksityinen kuluttaja, minulla olisi ollut oikeus pieneen korvaukseen hukkaan menneestä työstä, ja että liikkeenharjoittajalla on aina ns. isännän vastuu myös työntekijöidensä tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

Sitten tilaaja soitti ristiäisten jälkeen, ja sovimme peitteen nimikoimisesta. Hän oli tuolloin juuri kertonut vauvan äidille peitteen tarinan ja vesipesemättömyyden, jolloin oli herännyt kysymyksiä, kuten mitä tehdä koristeeksi ommelluille napeille pesulaan viennin yhteydessä jne. Olin jo aiemmin kysynyt, että jos tekisin uuden peitteen, niin haittaisiko tilaajaa, että sen jälkeen peite ei olisi enää uniikkikappale.  Ei kuulemma haitannut, joten olin aloittanut toisen peitteen, vaikken sitä vielä tuolloin hänelle paljastanut. Ja kaiken päälle tuon puhelun aikana iski vielä empatiakohtaus: mietin miten olisin itse suhtautunut, jos olisin kahden pienen lapsen äitinä saanut lahjaksi - tai siis lapsi saanut lahjaksi - peitteen, jota pitäisi varjella värikynähaavereilta tai muilta pieniin päihin pistäviltä tilanteilta. Ei ollut enää epäselvää, etteikö toinen peite näkisi päivänvaloa. "Ostin" itselleni nimikointiaikaa kiireisyydelläni, ja niin peite valmistui viime maanantai-iltana, kun ompelin nimikoinnin paikoilleen! Ja tänään kävin sen luovuttamassa tilaajalle, joka toimittaa sen omistajalleen ensi viikolla.

Olen näyttänyt peitteitä myös kansalaisopiston opetuksessani esimerkkitapauksina työn viimeistelyvaiheista, ja toivon, että sivutuotteena on mennyt perille myös se "kätketty" läksy, miksi kannattaa  tehdä niin kuin suositellaan tehtäväksi. Jos kyseessä olisi itselle tuleva työ, katastrofi ei ehkä olisi ihan niin suuri, mutta harmistuksen määrään sekään tuskin vaikuttaa. Vaikka toisaalta: vastaavat läksyt olen kuunnellut ja lukenut moneen monituiseen kertaan, mutta ilmeisesti paras ja pysyvin oppi tulee - viimeistään - kantapään kautta.

Mitä tapahtuu itselleni jääneelle peitteelle? Laitan siihen ripustuskujan, koetan keksiä nimen, ja sitten laitan sen seinälle. Muistuttakoon se minua toistaiseksi siitä tosiasiasta, että oikotietä onneen ei ole olemassa... Jos joku siitä sattuu sellaisenaan kiinnostumaan, niin olen sen valmis myös myymään sopuhintaan...

************************************   

I promised to reveal the gloomy secret of my Sunbonnet Sue, so here it comes. The picture above is not made with computer technology, there really are two of these quilts now. The one on the left was finished in October, the one on the right in November. And the secret is in the left one: it cannot be washed, because the white pre-shrunk fabric on which the Sams and Sues are appliqued, will shrink about 8% in one direction.

This is a very good lesson to learn, eventhough it isn't too flattering for myself. Actually I have only myself and my laziness to blame, because I tried to save some time and effort by buying pre-shrunk fabric. According to the shop owner pre-shrunk doesn't mean that the fabric wouldn't shrink any more... And after all, it wasn't her fault that the sales person in her shop forgot to tell me that...  And every quilt maker should know that the fabric should always be shrunk beforehand...  Finally after a long telephone conversation she did promise to send me off-charge enough fabric to replace the preshrunk fabric.

How do I know that the fabric shrinks? This gets even worse for me: the red fabric for the outer sashings suddenly felt to my hand so "new", that I started to wonder if I had washed it beforehand. (I have bought it several years ago.) So before using it any further - I had made one hat and one skirt for two of the Sues already - I put it into warm water, which turned reddish after twenty minutes. So in it went into washing machine with the two Sue blocks and a white piece of fabric - which turned pink during the washing process, whereas the Sue blocks weren't affected at all. So it was decided to put the blocks back - except that they wouldn't fit any longer!!! 27 x 27 cm squares had turned into 26,5 x 25 cm squares!!!

In the mean time the Christening was getting close there wasn't any time to start from the scratch, so I had to finish the quilt as such. But after a couple of days and an empathy attack I decided that there was no other solution but to make a new quilt. I didn't reveal it to my friend = the grandmother who ordered the quilt from me for her granddaughter. I got the quilt back for labeling as agreed, and I bought some time for the sewing by telling I was so busy. Last Monday evening I was finally so far that I fastened the label and the quilt was finished. Today I delivered it back to her and next week the final owner will get it back.

I've used both quilts also for teaching finishing phases to my students: they have been my examples for basting, quilting, embellishing and binding a quilt. I hope the "hidden" lecture of doing certain things according to instructions has also been learnt. But on the other hand: I've heard and read the same lecture so many times, so perhaps it's by trial and error that the learning process yields lasting results...

What happens to the first quilt? I'll provide it with a hanging sleeve, figure out a suitable name for it and hang it on the wall as a reminder! I could also consider selling it in case someone might get interested... 

 

 

Tilkkuilua ketjussa - Chain piecing

Ompelin tänään kuukauden blokkityön toukokuun osuutta, ja ajattelin näyttää teillekin, miten tilkut saa näppärästi pysymään ompelujärjestyksessä. Isot tähdet, joita nyt ompelen, koostuvat kukin 36 pikkutilkusta, jotka helposti lipsahtavat väärään asentoon, jollei ole tarkkana koko ajan.

I sewed today May stars for the BOM, and thought I could show you how to keep the pieces in order when finishing a block. The bigger stars are made of 36 small pieces, and it is quite easy to mess the order if you're not paying attention.

Asettelin yhden tähden tilkut paikoilleen siirrettävälle alustalle, jonka nostin koneen viereen.

I arranged a star block on a small board and carried it to my sewing machine.



Käänsin toisen pystysuoran rivin tilkut ensimmäisen rivin tilkkujen päälle, oikeat puolet vastakkain ja kiinnitin parit toisiinsa nuppineulalla.

I flipped the pieces in the second vertical row onto their pairs on the left, right sides together, and pinned them.



Ompelin tilkut ketjuna kiinni ja silitin saumavarat auki irrottamatta pareja toisistaan. Asetin ketjun alustalla olevin ompelemattomien rivien vasemmalle puolelle.

I chain-pieced them together and ironed the seam allowances apart.  I didn't cut the threads between them so they remained in chain. I placed them back to the left of the pieces yet to be sewn.



Käänsin kolmannen rivin tilkut ommeltujen parien päälle, oikeat puolet vastakkain, ja kiinnitin nuppineulalla.

I flipped the pieces of the third vertical row on to the sewed pairs, right sides together and again pinned them in place for sewing.



Ompelin tilkut ketjuna, silitin saumavarat auki irrottamatta tilkkurivejä toisistaan.

I chain-pieced the pieces and ironed the seam allowances apart without cutting the rows apart.



Näin jatkoin rivit loppuun asti irrottamatta vaakarivejä toisistaan, jolloin päähän päästyäni tilkut näyttivät tältä:

I continued with the same method until I had sewn all the vertical rows, without cutting the horizontal rows apart, so the pieces looked like this:



Seuraavaksi kiinnitin kaitaleet toisiinsa. Käänsin reunimmaisen kaitaleen seuraavan päälle, oikeat puolet vastakkain, ja kiinnitin kaitaleet toisiinsa nuppineulalla jokaisen sauman kohdalta.

Next I sewed the strips together. I flipped the first one onto the second one, righht sides together and pinned them at every seam.



Ompelin kaitaleet kiinni toisiinsa, ja silitin saumanvarat auki.

I sewed the strips together and ironed the seam allowances apart.



Käänsin ommellun osuuden seuraavan kiinni ommeltavan kaitaleen päälle, kiinnitin sen nuppineuloilta saumakohdista ja ompelin. Näin jatkoin kunnes kaitaleet oli yhdistetty toisiinsa, ja blokki oli valmis.

I flipped the double row on to the next strip, pinned at the seams and sewed them together. And so on until all the strips were sewn and the block was finished.

 

 

 

 



Valmiit pikkuneliöt tuossa blokissa ovat 1" x 1", eli blokki on saumanvaroineen 6,5" x 6,5". Kolmioista muodostuvat neliöt on ommeltu paperin avulla, ja saumanvarat silitetään auki, jotta tikkaaminen olisi aikanaan helpompaa. Se tietysti vaikeuttaa kohdistamista hiukan, mutta toisaalta blokit ovat kyllä tasaisempia, kun saumanvarojen kohdista ei tule risteyksissä niin paksuja.

Pikkutähdet ovat vielä ompelematta, joten laitan kaikista kuvan tänne, kun saan nekin valmiiksi.

The little squares in the finished blocks measure 1" x 1", so the whole block with seam allowances is 6,5" x 6,5". Halfsquare triangles have  been paper-pieced, and seam allowances are ironed apart to make the quilting easier. It does make positioning of the pieces a bit more difficult, but the block lies more flat when there aren's such thick places where the seam allowances meet.

Sawtooth stars are still to be sewn, so I'll post a picture of all stars after I have finished them as well.

******************************************************************

Lopuksi toivotus huomiselle - Finally I wish for tomorrow:

Hyvää äitienpäivää kaikille!

Happy Mother's Day everybody!

 

Pari kokeilua - A couple of experiments

Kertaalleen jo vilautinkin täällä veteen liukenevan materiaalin avulla tekemääni kokeilua, silloin sitä ei vain vielä ollut pistetty veteen. Tällainen siitä tuli:



Ihan viime hetkillä lisäsin siihen alimmaiseksi ohuen morsiustyllin, joten se säilytti paremmin tuon säntillisen verkkomaisuuden. Tämän piti siis yhdistyä muistoksi tyttökuvan kanssa, mutta suunnitelma muuttui, joten nyt pitäisi keksiä tälle uusi käyttökohde.

Toisen kokeilun tein sillä rypytyskankaalla eli Texture Magicillä. Tällä kertaa laitoin mukaan polyestervanun ja kiemurtelin tikkaukseksi vapaita kiemuroita:



Lopputulos on hauskannäköinen ja pullea, kutistuminen jäi vähäisemmäksi eli vain n. 15%

Mikäli Texture Magic kiinnostaa, Superior Threadsin blogista löytyy lisää vinkkejä sen käytöstä, ja lisää tulee joka tiistai otsikolla "Texture Magic Tuesday". Itse kangasta saa tilattua esim. Rapakon takaa -verkkokaupasta.

***************************************************

I've made a couple of experiments, the first with the water-soluble material I think I showed already once. except that I hadn't put it into water yet. I added a piece of thin bridal tulle to the sandwich so the web remained more controlled. I planned to use this into a memory quilt, but then I changed my mind, so now I'd need to come up with plan B for this.

I also made another experiment with Texture Magic, now by adding polyester batting and stiching with free-motion curves. The result is thicker and fun, it didn't shrink so much, only about 15%.

If you're interested in seeing more tips about Texture Magic, you'll find some in Superior Threads blog. They have a Texture Magic Tuesday every week. And if you're interested in the material, you can order it e.g. from Rapakon takaa.com

Ensimmäinen ompelukoneeni - My first sewing machine

Ompeluharrastukseni on alkanut niin varhain, että nyt kun ei ole enää äitiä, jolta kysyisi, niin tarkkaa ikää en osaa edes sanoa. Niinpä en tiedä minkä ikäisenä tämän ensimmäisen ompelukoneeni olen saanut tai mistä se on hankittu, mutta moniaita nukenvaatteita sillä on ommeltu. Kone on siis ollut minulla niin kauan kuin muistan.

Äidillä oli komeron nurkassa ihana aarre: suuri muovisäkki kaikenlaisia värikkäitä tilkkuja! Mystistä asiassa oli kuitenkin se, että hän ei itse ommellut vaatteita, mutta varmaan tilkut olivat peräisin äidille ja meille lapsille ompelijalla teetetyistä vaatteista. Sedän vaimokin ompeli meille joskus pienenä vaatteita. Äiti itse ompeli ainoastaan lakanoiden ja verhojen käänteitä. Tilkuillekaan en muista hänellä olleen käyttöä, mutta pussista ei suinkaan noin vain saanut ottaa kankaita, vaan aina piti ensin kysyä lupa, saanko ottaa tämän tai tuon. Ja aina äiti tarkkaan arvioi, antaako tilkun vai ei. Muistaakseni kuitenkin useimmiten antoi.

Tuolla koneella tosiaan pystyy ompelemaan kangasta. Sen tekemä ommel on ketjupisto, koska koneessa ei ole puolaa eikä siis alalankaa käytössä lainkaan. Sen vuoksi varsinkin lopettaminen oli myös vähän hankalaa, koska loppuun ei pystynyt jättämään yhtään ylimääräistä lankaa päättelyä varten, ja ketjupistohan alkaa purkautua saman tien. Käsipyörääkään ei voinut kääntää taaksepäin, koska silloin lanka katkesi heti. Jotenkin opin kuitenkin koneeni kanssa kikkailemaan sen verran, että pieni langanhäntä jäi, ja sen sain neulan kanssa pääteltyä.

Nykyisellään ompeleminen ei onnistu, sillä koneesta on ikävä kyllä katkennut neula, enkä ole löytänyt sopivaa tilalle. Sen pitäisi olla halkaisijaltaan pyöreä ja lyhyempi kuin tavallinen ompelukoneen neula ja se laitetaan paikalleen sivuittain, eli neulansilmä aukeaa sivulle, ei eteen. Toinen puute on päällä olevan lankatapin mutteri, joka on kadonnut, mutta se ei ompelua haittaisi. Koneen pistolevyssä lukee Berlin, Germany, joten Saksassa se lienee valmistettu, mutta ostopaikkaa en tosiaan tiedä. Nukenvaunut ja pitkähiuksisen nuken sain aikanaan Ruotsin tuliaisena, mutta tämä ei luullakseni ole sieltä hankittu.

Olisin kiitollinen, jos joku tunnistaa koneen, ja pystyisi ehkä jopa kertomaan, mistä siihen voisi saada neulan.

====================================================================

I've started to sew so early, that since my mother isn't here any longer to tell me, I cannot remember it myself. Neither can I recall when I've got my very first sewing machine, I just know that I've had it as long as I can remember. And I've sewn numerous doll's clothes with it even before I went to school.

My mother had a real treasure in one cupboard: a big plastic bag full of colourful scraps of fabric. It was kind of a mystery where she got them since she didn't do that kind of sewing herself. She sewed only sheets and curtains, no garments. I can't remember that she would have done anything out of the scraps herself, but it was by no means allowed just to go and grab something from the bag. I always had to ask first and she always thoroughly estimated if I would get the piece or not. Thinking back now I recall that mostly she would let me.

The machine really works and it is possible to sew fabric with it. It does only chain stitch since there is no bobbin and thus only one thread. But it's a bit tricky to end the stitch since it is almost impossible to leave any free thread to the end, and if you try to turn the wheel backwards the thread breaks immediately. Somehow I anyhow did find a way to manage it so that there was always a tiny loose end I could fasten with sewing needle.

At the moment it isn't possible to sew with the machine since the needle is broken, and I haven't managed to find a new one that would fit. It would have to be shorter than regular needles and round at the upper end. It is put into the machine so that the eye of the needle faces to the left of the machine, not towards the sewer. The stitch plate is carved with Berlin, Germany, so that is probably where its made in. I would be more than grateful if someone would recognize the machine and could possibly even tell me where I could get a new needle for it.

Applikaatioliina nro 3 valmistui - Applique table runner no 3 finished

Eilen illalla tarvittiin Selviytyjät ja yksi tallennettu Hecule Poirot-jakso, jotta sain kolmannen applikaatioliinan reunakaitaleen ommeltua käsin kiinni. Liina valmistui, ja keittiön kattaus on sitä myöten valmis.

Edellisiin verrattuna applikaatioiden tausta on erilainen. Tässä kaikki kolme liinaa:

Ja tässä liinat kääntöpuolelta:

Tässä vielä yksittäinen applikaatioblokki:

Applikaatioiden pohjat on tehty kaitaleyhdistelmistä, ja niistä kummastakin jäi vielä näiden liinojen jälkeen jäljelle kaksi korttitemppua ja pätkä tuota keskimmäisen liinan ruudukkoa, ja olen yhdistänyt ne yhdeksi pitkäksi liinaksi. Siihen pitäisi keksiä jotain applikaatiopiristystä - erilaista kuin näissä, jotta tulee vähän vaihtelua sekä ompelun ajaksi, että keittiössä katseltavaksi.

********************************************************************

I finished my third applique table runner yesterday, it took one episode of Survivor and one of Hercule Poirot to fasten the binding by hand. This third one has different base quilt beneath the applique motifs. I still have two card tricks and some of this third strip combination left after these three, so I've combined them into a fourth table runner, that is waiting for suitable applique on top of it. I want to make it look totally different to get some variety both during sewing and later on the kitchen table as well.

Tekstuurin taikaa - Texture magic

Kerroin jokin aika sitten tilanneeni yhtä sun toista kivaa tilkkutöihin liittyvää ja kokeilemisen arvoista. Viikonloppuna ehdin vihdoin kokeilla yhtä niistä, tuotetta nimeltä "Texture Magic", jonka näin The Quilt Showssa jokin aika sitten. Se on eräänlaista kangasta, joka tikataan kiinni tavalliseen kankaaseen, ja joka höyrytettäessä kutistuu 30 % rypistäen kankaan. Kokeilin  20 x 20 cm:n kokoiseen kangastilkkuun tikkaamalla kankaat toisiinsa 2 x 2 cm:n ruudutuksella.

 



Tikkaamisen kanssa ei ihan huipputarkka tarvitse olla, koska pienet heitot eivät sieltä erotu. Ja tikata voi tosiaan miten vain, esim. vapaita kiemuroita tai mitä tahansa mieleen juolahtaa.

Sitten vain rauta kuumenemaan kuumimmalle mahdolliselle lämmölle, ja aletaan höyryttää tilkkua nurjalta eli "Texture Magicin" puolelta. MUTTA varotaan, ettei rauta osu kankaaseen! Ainakin minun raudallani höyryttäminen kesti aika kauan, lieneekö tehossa toivomisen varaa... Kun merkkivalo syttyi, annoin raudan kuumeta uudelleen rauhassa, jotta höyrystä tuli mahdollisimman kuumaa. Höyryttäessä tilkku alkoi "elää" ja kipristyä, ja nimenomaan siinä vaiheessa piti olla tarkkana, ettei rauta osunut kankaaseen, koska reunat nousivat ylöspäin.  Alla olevassa kuvassa kutistuminen on alullaan:



Höyryttämistä jatketaan niin kauan, että kangas lepää taas tasaisena silitysalustalla. Ja tältä näyttää lopputulos oikealta puolelta:



Mitä tuosta sitten voisi tehdä? Ystävänpäivä kun lähestyy, niin vaikkapa:



Piirsin sydämen nurjalle, tikkasin sen pari kertaa suoralla ompeleella ympäri, ja leikkasin irti aivan ompeleen vierestä. Sen jälkeen applikoin sydämet kiinni korttipohjiin.

 



***************************************

A while ago I told that I ordered some fun stuff and promised to show you what one could do with it. Well, here it is: I finally had some time to test it during last weekend. It is the product called "Texture Magic" that saw in TQS some time ago.

It's easy to work with: it is some kind of a fabric that shrinks 30% when steamed with iron. It is fastened to ordinary fabric by sewing a grid, by free-motion stitching or - whatever comes to one's mind...  My trial is made of a 20 x 20 cm fabric piece. When steaming it one has to pay attention not to touch the "Texture Magic" with the iron, only let the steam do the shrinking work. With my iron it took quite a while, and every time the signal light came on I waited until it was hot again to get the steam as hot as possible. When the fabric lies flat again the magic is done and shrinking has ended.