Juhannuksen ohjelmaan kuuluivat tänä vuonna käynnit kahden vesistön rannalla. Lähdimme miehen kanssa matkaan jo keskiviikkona, ja suunnistimme veljeni luokse Hirvensalmelle, josta käsin tein etätöitä torstaina. Sieltä matkasimme illansuussa Puumalaan yllättämään ystävätärtäni 50-vuotissynttäribileisiin, jotka hänen miehensä järjesti yllätysjuhlina vähän jälkikäteen, varsinainen merkkipäivä oli toukokuussa päivää ennen omaani. JA yllättynyt ystävätär tosiaan oli, kun saapui mökille silmät sidottuina toteamaan, että vieraita ja juhannuksen viettäjiä olikin paikalla luulemansa yhden tutun pariskunnan sijasta/lisäksi parikymmentä muutakin juhlijaa
. Salaisuus oli säilynyt loppuun asti, eli hänellä ei ollut aavistustakaan, mikä mökillä odotti. Miehellä oli kyllä ollut kova homma varsinkin loppuvaiheessa selitellä, minkä vuoksi hänen ehtimiseen ja päiväkäusia piti rehkiä mökillä ennen lomaa...Kesäisessä yössä ajelimme Puumalasta takaisin Hirvensalmelle ja aattona siirryimme sitten Puulaveden rannalle Koveron saareen juhannuksen viettoon. Hiukan oli haikeaakin, kun olimme ensimmäistä juhannusta liikkeellä ilman ainoaakaan jälkikasvun edustajaa: nuorimmainen 16 veekin jäi kotiin tai kavereilleen, kun ei keskiviikkona vielä voinut lähteä mukaamme, ja itse halusimme pois torstain ruuhkista. Nyyh, niin se aika rientää...
Aattona sade ei vaivannut, lauantainakaan se ei pahemmin haitannut, ja illansuussa se lakkasi kokonaan. Ja sunnuntai oli jo upea muistutus siitä, mitä Suomen suvi ja juhannus voi olla parhaimmillaan.
Juhannuksen menu oli hyvin kalapitoinen: evääksi veli oli tilannut meitä tuomaan mukanamme Norjan lohta, kun Ahti ei oikein ollut ollut anteliaalla päällä. Kun torstaina pääsimme perille, tilanne oli kuitenkin jo korjaantunut ja veli savusti evääksi kolmikiloisen järvitaimenen. Lohikin tuli toki syötyä, paistoimme sitä lauantaina muurinpohjapannulla. Oman lisänsä kalavalikoimaan toi isän tuoma lahnatahna leivän päälle levitettynä, ja veljen verkoista noutamat pulleat, mätimahaiset ahvenet, jotka savustimme lauantaina. Ja siikakin oli verkkoon uinut, sitä sitten nautimme graavattuna ruisleivän päällä. Vasta sunnuntaina nautimme ne pakolliset nuotiolla grillatut makkarat
.Lauantaina kun muutkin häipyivät tahoilleen - mies ongelle, veli verkoille - nappasin kameran ja lähdin vaeltamaan niemen rantaa. Vaeltaessa tuli vastaan kaikenlaista kivaa:
Raaka mustikka
Puolukan kukat
Punäjäkälä
Jäkäläpallerot
Kukka, jonka nimi on vielä selvittämättä. Olisiko jokin kämmekkä?
Kukkiva rahkasammal
Oravanmarja
Vanamon nuput
Perhonen (vähän epäterävä kuva)
Luontoretkeni loppu oli vähän nolo: takaisinpäin tullessani huomasin aikani tarvottuani, että olin eksyksissä! Olin kyllä niemen rannassa, mutta yhtäkkiä tajusin. että tuuli kävi tasan päinvastaisesta suunnasta kuin aiemmin, ja mökkiä ei vain ilmestynyt näkyviin ja järvikin näytti päättyvän lahdenpohjukkaan. Onneksi oli kännykkä taskussa ja puhelimessa mies sitten opasti takaisin oikeille raiteille. Tuli todistettua se, että eksyksissä alkaa kulkea ympyrää: niin minäkin olin lähestulkoon tehnyt ja päätynyt niemen vastakkaiselle rannalle. Olin onneksi niemen kapeimmassa kohdassa, joten pääsin takaisin toiselle rannalle helposti - ja aloitin paluumatkan uudelleen. Sen verran hiki siinä tarpoessa tuli, että talviturkki lähti mökille päästyä ihan ilman lämmitettyä saunaakin. Kun valittelin 14-asteisen veden kylmyyttä, veli todisti, ettei se kylmää voi olla jos ilma on vain 9-asteista
.Sunnuntaina koitti sitten kotiinlähdön aika, kesäloma kun alkaa vasta kahden ja puolen viikon kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti