Hitaasti käynnistyy tämä blogin ylläpito: joka ilta tuntuu olevan jotain tärkeämpää tehtävää. Ja toisaalta istun työkseni tietokoneen ääressä koko päivän, minkä vuoksi sen ääreen palaaminen vapaa-ajallakin ei ole se ensimmäinen vaihtoehto.
Lienee aika esitellä tilkkutöitä, jotta blogini alkaisi olla nimensä veroinen. Osallistuin tänä keväänä kansalaisopiston tilkkutyökurssille jonka aiheena oli "Muistojen tilkkutyöt". Kuultuani kurssista viime syksynä päätin heti mennä mukaan ja tehdä anopille 75-vuotispäivälahjaksi muistojen tilkkutyön vanhoista valokuvista. Kurssilla sain lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun sivutuotteena opettelimme eri tavat tulostaa ja siirtää valokuvia kankaalle.
Ensimmäisen kurssikerran jälkeen ideani ei ollut kirkastunut: selvää oli ainoastaan, että anopin vanhoja valokuvia siihen käyttäisin. Toisaalta olin netistä bongannut amerikkalaisen tilkkutyötaiteilijan Cindy Needhamin tekniikan työstää vanhoja liinavaatteita - pöytäliinoja, tyynyliinoja, lakanoita yms. - tilkkutöiksi. Yksinkertaisimmillaan hän ottaa esim. vanhan pöytäliinan, yhdistää sen vanuun ja taustakankaaseen ja tikkaa kerrokset yhteen runsain tikkauksin. Lisämausteina hän käyttää helmiä ja strasseja. Olin ihaillut hänen töitään ja päättänyt, että joskus vielä sellaisenkin teen, kunhan saan käsiini sopivan liinavaatteen.
Yhtenä tammikuisena iltana menin vieraisille anopin luo ja aloin penkoa hänen valokuviaan. Siinä sitten puheeksi tulivat myös vanhat merkatut käsityöt, joita hän oli harrastanut ahkerastikin 50-luvulla. Kun hän sitten otti esiin vanhoja pöytäliinoja ja pyyheliinapeittoja - lamppu syttyi! Valitsin yhden liinoista ja lupasin pyhästi säästää sen kokonaisena, vaikka tilkkutyöstä kyse olikin. Enempää en suunnitelmastani voinut kertoa, jottei syntymäpäiväyllätys paljastuisi ennen aikojaan.
Valitsin työhön lopulta viisi valokuvaa, jotka tulostettiin kuvansiirtopaperille ja siitä sitten silitettiin kankaalle. En silittänyt niitä suoraan liinaan vaan vanhalle lakanalle, ja applikoin ne pykäpistoin kiinni liinaan. Jätin niihin valkoiset reunukset, mutta päätin sitten kuitenkin käyttää applikointiin liinan kukkakirjailuista poimimiani värejä ja pujotin pykäpistojen alle vielä silkkinauhat.
Koska kyseessä oli vanha, käsin kirjottu liina, en voinut kuvitellakaan tikkaavani sitä koneella, vaan tein kaikki tikkaukset käsin. Tuo työvaihe veikin sitten suurimman osan ajasta, mutta pidän käsin tikkaamisesta, joten se ei ollut mikään ongelma. Olin päättänyt saada työn valmiiksi opiston kevätnäyttelyyn mennessä, ja kaksiviikkoisesta talvilomastani pääsiäisen aikoihin toinen kuluikin tikkaamisen parissa ja työ valmistui ajallaan.
Että miltäkö se näyttää ? Kas tässä:
Liinan valkoiset alueet on täytetty tikkauksin: Cindy Needhamin kirjasta löysin ihanan sydänboordin, jolla ympäröin keskellä olevan hääkuvan ja liinan reunat. Muut tikkaukset myötäilevät boordin ja kirjailujen ääriviivojen muotoja. Taustakankaan käänsin reunoista hieman pienemmäksi kuin itse liina on, jotta liinan reunassa olevat pienet pykäset jäivät uloimmaksi. Työn nimi on - anopin mukaan - Tarja Tellervo ja hän saa sen syntymäpäivänään 12.6.
Tässä vielä kuva taakse kiinnittämästäni nimilapusta:
Hassua, miten kaikki joskus loksahtaa kohdalleen ihan suunnittelemattakin: varastoistani löysin pikkukukallisen kankaan, jonka ruusut ovat täsmälleen samanmuotoisia kuin liinan kirjotut ruusut. Ja huuto.netistä olin joskus huutanut vanhaa polvekenauhaa, joka on täsmälleen samanväristä kuin liinan reunaan virkatut nypylät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti