Ensimmäinen tilkkutyöni - My very first quilt

Ensimmäinen tilkkutyöni oli sängynpeite, jonka tein vanhaan sivustavedettävään sänkyyn. Nuorin lapsistamme sain sen nukuttavakseen pinnasängyn jälkeen, ja sängyllä oli - ja on edelleen - minulle kovasti tunnearvoa, koska nukuin siinä itse pienenä olkipatjalla kesämökillämme kahden veljeni kanssa. Kunnostin sängynkin itse poistamalla siitä ensin maalin ja hiomalla sen. Lopuksi maalasin sen keltaiseksi. Sänkyyn kuului mielestäni tilkkupeite, ja niinpä päätin syksyn tultua mennä kansalaisopiston tilkkutyökurssille - joskus 90-luvun lopulla, tarkkaa vuotta en nyt saa mieleeni.

Kirjastosta löysin ruotsinkielisen kirjan, jossa oli sekä tilkkutöitä että virkattuja kodintekstiilejä. Tuosta kirjasta ihastuin malliin "Matka maailman ympäri" ja siitä tuli siis ensimmäinen tilkkutyöni.



Peitto on koottu kaitaleyhdistelmistä, joihin kuhunkin yhdistettiin kolme eri väriä, ja niistä sitten leikattiin valmiin neliön levyisiä suikaleita (plus saumavarat tietysti), jotka taas yhdistettiin toisiinsa. Eli jokaista neliötä ei ole leikattu erillisenä tilkkuna.

Koska kyseessä on ihka ensimmäinen työ, en tuolloin osannut miettiä väriopin sääntöjä enkä muitakaan tilkkuilun "hienouksia": valitsin kankaat sen perusteella, mikä miellytti silmää - keltainen tuli sängyn väristä. Tietämättömänä valitsin siis mukaan nuo vastavärit, jotka mielestäni toimivat hyvin yhdessä. Olen peitosta tosi ylpeä edelleenkin, mielestäni se on yksi parhaista tilkkutöistäni.

Kuukauden blokkityö, helmikuu

Aloitin tammikuussa kuukauden blokkityön amerikkalaiselta sivustolta The Quilt Show. Tammikuun sainkin vielä kokoon tammikuun aikana, mutta sen jälkeen työ on saanut väistyä muiden projektien tieltä. Tänään kaivoin sen esiin jatkaakseni sitä viimeinkin. Tältä näyttää paper piecing-tekniikalla toteutettu tammikuun osuus:



Opin aika monta uutta asiaa paperin avulla ompelusta, vaikka olen sitä aikaisemminkin kokeillut. Ohjeissa suositeltiin käyttämään hyvin lyhyttä tikkiä eli n. 20 pistoa tuumalle, jotta paperin poisrepiminen sujuu helposti, eikä ommel kärsi. Ja paperi irtosi kyllä todella helposti! Opin myöskin sen, että ohjeissa oleva kankaan valtava menekki selittyy osin sillä, että hukkapalat ovat suurempia kuin tilkkutyöhön jäävät tilkut. Esim. vaaleanpunaisia tähtisakaroita varten leikattiin suorakaiteet, joista yli jäi varmaan kaksi kertaa niin suuri tilkku kuin mitä tuo itse sakara on. Taitaa olla sitä uurpiirteistä amerikkalaista tyyliä. Kolmas havainto ei ollut uusi: paperin avulla on helppo ommella tarkasti. Tähden pikkukolmioiden lyhyt sivu on valmiina 3/4" ja pitkä sivu 1", joten sen kokoisten kolmioiden ompelu ja samankokoiseksi saaminen olisi kyllä melko mahdotonta muulla tavoin.

Jatkoa seurasi tänään, kun ompelin kulmakolmiot paikoilleen:



Työ on nyt kooltaan 21 3/4" per sivu, kun se  valmiina tulee olemaan 85" x 85", joten siihen on vielä matkaa. Seuraavaksi tähän ommellaan kaikille sivuille kapeat, yksiväriset kaitaleet. Sitten on vuorossa boordi, joka on koottu kulmallaan olevista neliöistä, jotka muodustuvat neljästä tuuma kertaa tuuman kokoisesta neliöstä (= four-patch, kuten amerikkalaiset niitä kutsuvat). Ostin vähän lisää kankaita boordeja varten viikonloppuna Göteborgista, kun olin siellä ja kävin mm. Nordisk Quilt Träffissä. Ne kuivuvat parastaikaa kuivauskaapissa, alan kohta silittää niitä.

Tähän kuukauden blokkityöhön olisi voinut tilata valmiit kankaatkin (n. 22 jaardia), mutta päätin toteuttaa työn omista varastoistani niin pitkälle kuin mahdollista. Tähän mennessä käyttämäni ovatkin sieltä, mutta kun mallin mukaan boordiin tarvitaan 18 erilaista kangasta, niin oli pakko täydentää vähän varastoja sopivilla sinisen, punaisen ja okran väreillä.

Kangasostoksia varten hyvä vinkki: jos tarvitsee etsiä tietyn kankaan kanssa yhteensopivia kankaita, leikkaa mukaan hulpioreunasta se kohta, jossa on väripyörylät, jotka sisältävät kankaassa olevat eri värit. Ei tarvitse ottaa mukaan koko kangasta tai edes mallitilkkua, ja hulpiohan leikataan joka tapauksessa pois.

Kevään tilkkutyöprojekti I

Hitaasti käynnistyy tämä blogin ylläpito: joka ilta tuntuu olevan jotain tärkeämpää tehtävää. Ja toisaalta istun työkseni tietokoneen ääressä koko päivän, minkä vuoksi sen ääreen palaaminen vapaa-ajallakin ei ole se ensimmäinen vaihtoehto.

Lienee aika esitellä tilkkutöitä, jotta blogini alkaisi olla nimensä veroinen. Osallistuin tänä keväänä kansalaisopiston tilkkutyökurssille jonka aiheena oli "Muistojen tilkkutyöt". Kuultuani kurssista viime syksynä päätin heti mennä mukaan ja tehdä anopille 75-vuotispäivälahjaksi muistojen tilkkutyön vanhoista valokuvista. Kurssilla sain lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun sivutuotteena opettelimme eri tavat tulostaa ja siirtää valokuvia kankaalle.

Ensimmäisen kurssikerran jälkeen ideani ei ollut kirkastunut: selvää oli ainoastaan, että anopin vanhoja valokuvia siihen käyttäisin. Toisaalta olin netistä bongannut amerikkalaisen tilkkutyötaiteilijan Cindy Needhamin tekniikan työstää vanhoja liinavaatteita - pöytäliinoja, tyynyliinoja, lakanoita yms. - tilkkutöiksi. Yksinkertaisimmillaan hän ottaa esim. vanhan pöytäliinan, yhdistää sen vanuun ja taustakankaaseen ja tikkaa kerrokset yhteen runsain tikkauksin. Lisämausteina hän käyttää helmiä ja strasseja. Olin ihaillut hänen töitään ja päättänyt, että joskus vielä sellaisenkin teen, kunhan saan käsiini sopivan liinavaatteen.

Yhtenä tammikuisena iltana menin vieraisille anopin luo ja aloin penkoa hänen valokuviaan. Siinä sitten puheeksi tulivat myös vanhat merkatut käsityöt, joita hän oli harrastanut ahkerastikin 50-luvulla. Kun hän sitten otti esiin vanhoja pöytäliinoja ja pyyheliinapeittoja - lamppu syttyi!  Valitsin yhden liinoista ja lupasin pyhästi säästää sen kokonaisena, vaikka tilkkutyöstä kyse olikin. Enempää en suunnitelmastani voinut kertoa, jottei syntymäpäiväyllätys paljastuisi ennen aikojaan.

Valitsin työhön lopulta viisi valokuvaa, jotka tulostettiin kuvansiirtopaperille ja siitä sitten silitettiin kankaalle. En silittänyt niitä suoraan liinaan vaan vanhalle lakanalle, ja applikoin ne pykäpistoin kiinni liinaan. Jätin niihin valkoiset reunukset, mutta päätin sitten kuitenkin käyttää applikointiin liinan kukkakirjailuista poimimiani värejä ja pujotin pykäpistojen alle vielä silkkinauhat.

Koska kyseessä oli vanha, käsin kirjottu liina, en voinut kuvitellakaan tikkaavani sitä koneella, vaan tein kaikki tikkaukset käsin. Tuo työvaihe veikin sitten suurimman osan ajasta, mutta pidän käsin tikkaamisesta, joten se ei ollut mikään ongelma. Olin päättänyt saada työn valmiiksi opiston kevätnäyttelyyn mennessä, ja kaksiviikkoisesta talvilomastani pääsiäisen aikoihin toinen kuluikin tikkaamisen parissa ja työ valmistui ajallaan.

Että miltäkö se näyttää ? Kas tässä:

 

 Liinan valkoiset alueet on täytetty tikkauksin: Cindy Needhamin kirjasta löysin ihanan sydänboordin, jolla ympäröin keskellä olevan hääkuvan ja liinan reunat. Muut tikkaukset myötäilevät boordin ja kirjailujen ääriviivojen muotoja. Taustakankaan käänsin reunoista hieman pienemmäksi kuin itse liina on, jotta liinan reunassa olevat pienet pykäset jäivät uloimmaksi. Työn nimi on - anopin mukaan - Tarja Tellervo ja hän saa sen syntymäpäivänään 12.6.

Tässä vielä kuva taakse kiinnittämästäni nimilapusta:



Hassua, miten kaikki joskus loksahtaa kohdalleen ihan suunnittelemattakin: varastoistani löysin pikkukukallisen kankaan, jonka ruusut ovat täsmälleen samanmuotoisia kuin liinan kirjotut ruusut. Ja huuto.netistä olin joskus huutanut vanhaa polvekenauhaa, joka on täsmälleen samanväristä kuin liinan reunaan virkatut nypylät.