Bongasin jo keväällä batiikkivärjäyskurssin Konnevedellä, ja ilmoittauduin sille oitis. Se on kiehtonut minua aina, vaikka olenkin ymmärtänyt sen olevan aika mutkikasta. Opettajana kurssilla toimi Hasa Designin batiikkitaiteilija Sirpa Hasa, joka on harrastanut batiikkivärjäystä jo 30 vuoden ajan ja on siinä tosi taitava.
Kurssi oli kaksipäiväinen ja alkoi 12.7. maanantaina 10 aikoihin. Yövyin myös paikan päällä, koska matkaa kurssipaikalle kertyi sen verran, ettei kannattanut lähteä autoilemaan yöksi kotiin. Tiistaina kurssi päättyi liukuvasti, itse lähdin kotiin iltakuuden aikoihin.
Käytettävien kankaiden tulee olla luonnonkuituja, jotta ne värjäytyvät hyvin. Itselläni oli mukana Eurokankaan percale-puuvillaa ja kahdenlaista valkoista-valkoiselle-värjättyä puuvillakangasta. Sirpalta ostin lisäksi metrin puuvillaviskoosia, jota hänellä oli myynnissä.
Batiikkivärjäysprosessi on tosiaan monivaiheinen. Ensimmäiseksi kangas silitetään, jos se on kovin ryppyinen, ja sen jälkeen se punnitaan. Seuraavaksi kuumennetaan vaha, batiikkivärjäyksessä käytetään joko parafiinia tai mehiläisvahaa. Parafiinia käytettäessä saadaan aikaan ns. hiushalkeamia vahaan, mehiläisvaha on puolestaan sitkeämpää. Vahan lämpötilaa kokeillaan harjoitustilkulle: jos se menee kankaan läpi, se on sopivan kuumaa. Sillä vahataan halutut alueet: tähän voi käyttää sivellintä, tjanting-kannua, vaahtomuovileimasinta tai -kynää, tai voi tehdä leimasimen itse esim. vaahtomuovista, puusta, luusta jne.
Kun halutut alueet on vahattu ja kangas on kuivunut – mikä tapahtuu melko pian – sitä rypistellään maun mukaan enemmän tai vähemmän rajusti, jolloin saadaan aikaan halkeamia vahaan. Sen jälkeen vuorossa on ensimmäinen värjäys. Ensimmäisessä vaiheessa arvioidaan vahatun alueen pinta-ala koko kankaasta. Sen perusteella määräytyy käytettävän värin määrä, joten kankaan punnitseminen on tärkeä vaihe prosessin alussa. Väriaineen ohella prosessiin kuuluvat myös glauber-suola ja sooda, ja jälkimmäisen lisäyksen jälkeen minimiaika liuoksessa värjäämiseen on 1 tunti. Lopuksi kangas huuhdellaan ja kuivataan, ja prosessi alkaa alusta, kunnes kangas on valmiiksi värjätty.
Minulla oli käytössäni jauhevärejä, jotka olin joskus tilannut rapakon takaa jääpalavärjäystä varten ja jota en kuitenkaan ollut saanut aikaiseksi. Käytin niitä nyt värjäyksessä, glauber-suolan ja soodan ostin Sirpalta. Sirpa värit puolestaan olivat Levafix-merkkisiä, jauheita nekin.
Viimeinen vaihe batiikkivärjäyksessä on kankaan keittäminen. Käytimme tähän tarkoitukseen laastipaljuja, ja Sirpalla oli värjäämössään iso kattila, jossa vesi kuumennettiin kiehuvaksi. Se kipattiin kahteen ensimmäiseen paljuun ja kolmannessa paljussa oli kylmää vettä. Ideana on, että kankaissa oleva vaha liukenee kahteen ensimmäiseen kuumavesipaljuun, ja rippeet irtoavat viimeistään kylmävesipaljussa. Näin kävikin suurimmalle osalle kankaista, vain parista kankaasta vaha jäi edelleen kankaaseen. Tässä tapauksessa Sirpa suositteli saarijärveläistä pesulaa, jossa ollaan eksperttejä vahan irrottamisessa.
Kurssi oli todella mielenkiintoinen, eikä varmasti jää ainoaksi. Aika kului kuin siivillä ja päällimmäiseksi jäi halu tehdä lisää, kun on saanut jutun juonesta kiinni.
Oma puuvillaviskoosikankaani ensimmäisen värjäyksen jälkeen, värinä käytin fuksianpunaista. Leimasimena oli Sirpalta lainattu afrikkalainen puuleimasin.
Sama puuvillaviskoosikangas toisen värjäyksen jälkeen, tällä kertaa värjäyksessä värinä brilliant blue – suunnittelen tekeväni kankaasta itselleni lyhythihaisen tunikan.
Kurssin opettaja batiikkitaiteilija Sirpa Hasa
Kankaiden huuhtelu käynnissä: lämpöeristävistä käsineistä huolimatta vesi oli todella kuumaa. Vilvoittelimme välillä käsiämme kolmannessa paljussa, jossa oli kylmää vettä. Jokainen sai osallistua vuorollaan tähänkin työvaiheeseen.
Omia kokeiluja Sirpalta lainatuilla erilaisilla puuleimasimilla, värjäyksen tein ylempään sarjaan oliivinvihreällä, alempaan turkoosilla värillä. Yläkuvassa äärimmäisenä oikealla ja alemmassa toisen vasemmalta leimasin itse vaahtomuovista tehdyllä leimasimella. Kankaat olivat Eurokankaan percale-puuvillaa ja omaa valkoista valkoiselle -painatettua puuvillaa.
